"Jäätävän näköne ja viel läskiki" - Nuorten nettikiusaaminen on julman kekseliästä

Kun kiusaaja ei näe uhrin reaktiota, sadismin määrä kasvaa, sanoo tutkija.

koulukiusaaminen
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Oot vissi pikku horo akka”

Sosiaaliseen mediaan siirtynyt koulukiusaaminen on julmuudessaan vertaansa vailla. Uhreiksi voivat joutua esimerkiksi lihavat lapset, mutta kiusaamisen syyksi kelpaa lähes mikä tahansa ominaisuus, joka erottaa kiusatun muista. Kiusaajat puolestaan ovat omalla tavallaan sosiaalisesti erittäin älykkäitä: he havainnoivat valppaasti ympäristöään ja manipuloivat muita kiusaamiskampanjoidensa taakse.

Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa Elina Karstun tutkimuksessa todetaan, että koska kiusaaminen tapahtuu virtuaalisesti, kiusaaja ei usein joudu näkemään uhrinsa reaktiota. Silloin empatia ja katumuskin jäävät puuttumaan.

“Verkon välitykseelä tapahtuvasta kommunikaatiosta puuttuu yksi viesnnän keskeinen elementti: uhrin tunnereaktion, kuten itkun tai surun näkeminen, joka muuten säätelisi vuorovaikutusta ja estäisi toista menemästä liian pitkälle”, Karstu kirjoittaa.

Vain taivas on rajana, kun nuoret keksivät keinoja piinata toisiaan netin ja kännykän avulla. Yksi ikävimmistä häirinnän muodoista on se, että uhrille lähetetään törkeitä tekstiviestejä ryhmässä. Viestejä saattaa tulla jopa satoja.