Nuoret ihailevat veteraaneja

nuoret
Teksti
Petri Pöntinen

Kansallisesta veteraanipäivästä suunnitellaan uudenlaista suomalaisen sankaruuden juhlaa.

Mannerheimin patsaalla Helsingissä laskettiin seppele kansallisena veteraanipäivänä huhtikuussa 2012. Kuva Otto Turunen / Lehtikuva.

Reilu kuukausi sitten, kun Suomi vietti 95. itsenäisyyspäivää, elossa oli 39 000 sotiemme veteraania, miehiä ja naisia.

Rivit harvenevat vuosi vuodelta, mutta suomalaiset eivät unohda veteraanien ponnistuksia sotavuosina 1939-1945. Tammenlehvän Perinneliiton teettämän tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vastanneista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan ”veteraanien työ muistuttaa meitä sankaruudesta, joka on osa suomalaisuutta”.

”Suomalaisilla on tapana tarkastella historiaa sotien kautta”, tulkitsee tulosta maakuntaneuvos Kimmo Kajaste, Tammenlehvän Perinneliiton hallituksen jäsen.

”Tämän vuoksi sotiemme veteraaneilla, jälleenrakentajasukupolvella, on kansankunnan muistissa aivan oma ja erityinen sijansa.”

Sukupolvikokemukset ovat olleet kansallisia. Nyt rajat ovat hämärtyneet ja maapallo on kutistunut. Mantereelta toiselle reissaava nuoriso elää sosiaalisen median yhteisöissä, twiittaa ja jakaa peukkuja. Silti alle 25-vuotiaista puolet, 51 prosenttia, samaistuu täysin veteraanien sankaritekoihin.

”On vaikea sanoa, mistä suomalaisten nuorten isänmaallisuus kumpuaa. Ehkä jatkuvien uhkakuvien esilläolo kääntää nuorten katseen helposti menneeseen”, Kajaste sanoo.

Taloustutkimus haastatteli viime vuoden loka-marraskuussa tuhat yli 15 vuotta täyttänyttä suomalaista. Ehkä yllättävin tieto oli, että perussuomalaisten kannattajista joka kolmas ei vietä itsenäisyyspäivää ja vielä suurempi osuus, 40 prosenttia, ei ota silloin huomioon veteraaniteemaa. Samoissa lukemissa ovat vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjät.

Kokoomuksen kannattajat ovat ahkerimpia juhlijoita, heistä vain 14 prosenttia jättää itsenäisyyspäivän vieton väliin.

Veteraanien muisto elää lukuisissa juhlissa. Yli 80 prosenttia suomalaisista tuntee kaatuneitten muistopäivän ja puolustusvoimien lippujuhlapäivän. Kansallisen veteraanipäivän tiesi 70 prosenttia tutkimukseen vastanneista.

Veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987. Veteraaniperintöä vaaliva, veteraanijärjestöjen perustama Tammenlehvän Perinneliitto on aloittanut juhlapäivän uudistamistyön.

”Sotiemme veteraanit hupenevat. Kansallinen veteraanipäivä ei voi tulevaisuudessa olla puhtaasti veteraanien kiitosjuhla”, sanoo uudistamistyöryhmää vetävä Kajaste.

Taloustutkimuksen tutkimuksen mukaan vain joka neljännellä on enää aito kosketus veteraaniin tai lottaan. Viimeiset siteet katkeavat 2020-luvulla.

”Pidän veteraanien arvojen siirtymistä yhteiskunnalle erittäin tärkeänä”, Kajaste sanoo.

Yli puolet suomalaisista kannattaa ajatusta uudesta, velvollisuudentuntoa, yhteisöllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta korostavasta kansanjuhlasta. Työryhmä on aloittanut tulevaisuudesta, pohtimalla millainen Suomi on sukupolven kuluttua.

”Suomalaisen sankaruuden ja pärjäämisen tarinan varaan voi rakentaa päivän, joka ei katso taaksepäin, vaan tähtää huomiseen”, Kajaste sanoo.

”Me voimme olla oikealla tavalla ylpeitä itsestämme, mutta uusi juhla ei saa ruokkia väärää kansallistunnetta, suvaitsemattomuutta.”

Kajaste ottaa yhdeksi mahdolliseksi esikuvaksi Britanniassa ja koko kansainyhteisössä marraskuussa vietettävän ensimmäisen maailman sodan muistopäivän, joka on laajentunut vaalimaan kaikkien veteraanien ja kaatuneitten, myös rauhanturvaajien, muistoa.

Kansanomaisesti Poppy Dayksi, unikkokukan päiväksi kutsutun juhlan alla britit kulkevat kaduilla muovinen unikko rintapielessä.

”Se ei ole poliittinen eikä sodan lietsonnan päivä, vaan kiitoksen ja kunnioituksen juhla”, Kajaste sanoo.

Kansallista veteraanipäivää vietetään nykyisin menoin vielä ainakin 2013-2017. Juhlan ajankohtaa, 27. huhtikuuta, veteraaniperinnön vaalijat eivät halua muuttaa.

Se on päivä, jolloin viimeinen saksalainen, vieraan vallan sotilas, poistui Lapista Suomen rajojen ulkopuolelle keväällä 1945.