Nämä valtiot ovat painajaisia EU:lle – mitä pitäisi tehdä?
Kehitysapu tulisi keskittää vain kaikkein köyhimmille, vaatii Oxfordin yliopiston professori.
Euroopan unionin kehitysapu pitää keskittää maailman köyhimpiin maihin ja hauraisiin valtioihin.
Näin sanoo Paul Collier, yksi maailman johtavista köyhien maiden tutkijoista. Collier on Oxfordin yliopiston professori ja Afrikan talouksien tutkimuskeskuksen johtaja.
Hän on kirjoittanut useita kehittyvien maiden ongelmiin liittyviä bestsellereitä, joista uusin on Exodus – How Migration is Changing Our World. Se käsittelee maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta.
Collier vieraili 4. kesäkuuta Helsingissä seminaarissa, jonka teema oli kansainvälisen kehitysyhteistyön vaikutukset. Samassa tapahtumassa Ritva Reinikka julkisti arvionsa Suomen kehitysavun tuloksista.
Brittiprofessori muistuttaa, että kehityspolitiikan näkökulmasta EU on maailman tärkein valtakeskus ja markkina-alue.
”Me olemme suunnattoman tärkeitä köyhille maille ja hauraille valtioille. Se ei johdu vain kehitysapubudjetista vaan myös esimerkiksi kauppapolitiikasta”, hän sanoo.
Collierin mukaan EU:lla on nyt tilaisuus arvioida uudelleen toimintatapansa kehitysyhteistyössä.
”Meillä on uusi komissio”, hän huomauttaa.
Hänen mielestään EU:n pitäisi keskittyä auttamaan vain köyhimpiä maita.
”Komissio käyttää aivan liian paljon rahaa keskituloisiin maihin. Olisi paljon parempi, jos kehitysapubudjetti keskitettäisiin hauraisiin valtioihin.”
Päivittäin media kertoo uutisia Eurooppaan pyrkivien ihmisten hukkumisesta Välimereen. Collier kehottaa EU:n päättäjiä miettimään, mistä kauhea tilanne johtuu.
”Syy on se, että me emme puuttuneet ajoissa hauraiden valtioiden ongelmaan.”
Hauraan valtion käsite tarkoittaa maita, joissa valtio ei pysty kunnolla huolehtimaan kaikista tehtävistään, koska maat kärsivät tai toipuvat sodista tai muista vaikeista konflikteista. Maailman ihmisistä viidennes elää hauraissa valtioissa.
”Hauras valtio on kansalaisilleen tragedia. EU:lle se voi olla painajainen.”
Collier muistuttaa parin vuoden takaisesta Keski-Afrikan tasavallan kriisistä. Maa ajautui käytännössä sisällissotaan. EU aloitti siellä vuosi sitten kriisinhallintaoperaation, johon myös Suomi osallistuu.
Hänen mukaansa valtion sortuminen Keski-Afrikan tasavallassa olisi periaatteessa voitu estää parilla miljoonalla dollarilla, jolla olisi maksettu virkamiesten palkat. Näitä rahoja EU:n kassasta ei kuitenkaan löytynyt, vaikka Collier yritti sitä henkilökohtaisesti.
Kolme viikkoa sitten hän vieraili Jordanian pakolaisleireillä, joilla on kymmeniätuhansia syyrialaisia. Esimerkiksi Zaatarin pakolaisleiriin asettuneet syyrialaiset ovat usein protestoineet paikassa vallitsevia oloja vastaan.
Collierin mukaan EU voisi tehdä paljon Syyrian pakolaisten hyväksi, jos se miettisi paremmin politiikkaansa heidän auttamisekseen.
”Useimmat heistä ovat Jordaniassa ja Turkissa. Leireillä ihmisiä kohdellaan kuin pieniä lapsia eikä heillä ole minkäänlaista toimintavapautta.”
Collier vaatii, että näille ihmisille annettaisiin mahdollisuus tehdä työtä.
Hän kertoo, että erään suuren pakolaisleirin lähellä – vain kymmenen minuutin matkan päässä siitä – on lähes tyhjä teollisuusalue.
”Jospa siellä olisi joukko yrityksiä, jotka työllistäisivät pakolaisia. He voisivat käynnistää kotimaassaan taloudellista toimintaa, kun konflikti päättyy Syyriassa.”
EU voisi hänen mielestään varsin helposti tehdä tarvittavat päätökset. Niihin tarvittaisiin vain sopiva yhdistelmä kehitysapurahoitusta ja kauppapolitiikkaa.
Kauppapoliittinen perusratkaisu tässä tilanteessa olisi se, että teollisuusalueella valmistettaville tavaroille taattaisiin ohituskaista Euroopan markkinoille eli annettaisiin niille suosituimmuuskohtelu.
”Puhuin tästä matkallani Jordanian hallituksen kanssa. Sen edustajat sanoivat: olkaa hyvä, yrittäkää saada tämä läpi EU:ssa!”
EU:n kauppapolitiikkaan liittyy Collierin mukaan kuitenkin toinen ajankohtainen ja vielä merkittävämpi näköala: mahdollisuus uudistaa Afrikan teollisuutta.
Afrikalla on nimittäin nyt ensimmäinen tilaisuus 40 vuoteen murtautua kevyen teollisuuden maailmanmarkkinoille. Tilaisuus tarjoutuu siksi, että Kiina on luopumassa kevyestä teollisuudesta.
Kevyt teollisuus tarkoittaa vaatteiden, huonekalujen, kuluttajaelektroniikan ja muiden kulutustavaroiden valmistusta.
”Kiinasta loppuvat nuoret ihmiset. Siksi Afrikalla on todellinen mahdollisuus ottaa Kiinan paikka.”
Ongelma on vain se, että Afrikalta puuttuvat klusterit. Klusterit eli ryppäät ovat yritysten ja muiden organisaatioiden yhteistyöverkostoja. Ne voivat yhdistää yrityksiä ja yhteisöjä myös eri toimialoilta. Esimerkiksi Suomen metsäklusteri linkittää toisiinsa metsä-, kemian- ja konepajateollisuutta sekä tutkimustoimintaa.
”Klusterit ovat nykyaikaisen teollisuuden koko juju.”
Collier sanoo, että EU:lla voisi olla tärkeä rooli perusrakenteiden luomiseksi Afrikan kevyen teollisuuden klustereille.
Loppujen lopuksi kehitysapu tarjoaa kehittyvän talouden uudistamiseksi vain hiukan rahaa. Varsinainen muutosvoima on kuitenkin ihmisten ja yhteisöjen oma toiminta.
”Yksityisen sektorin kehitys on köyhien maiden ainoa mahdollisuus. Ilman sitä ei ole kehitystä”
Hänen mielestään suomalaisilla yrityksillä on hyvä maine, ja niiden pitäisi investoida Afrikkaan.
”nvestointien ei tarvitse välttämättä olla jättimäisiä.
”Think small”, hän kehottaa.
Afrikan teollisuuden auttamiseksi itsestään selvä kauppapoliittinen resepti olisi myöntää suosituimmuuskohtelu afrikkalaisille tuotteille.
Collier arvioi, että se olisi ratkaisevan tärkeä kauppapoliittinen askel Afrikan talouden näkökulmasta.
Toistaiseksi EU ei ole sellaista antanut, vaikka se voisi hyvin tehdä niin.
”EU:lla on kuitenkin yhteismarkkinat. Se on teollistuneen maailman suurin yhtenäinen markkina-alue.”
Kauppapolitiikka ei ole ainoa instrumentti, jolla voitaisiin edistää köyhien maiden asiaa. Collierin mukaan myös muu lainsäädäntö on tärkeää.
Hän pitää tärkeänä sitä, että kun globaalin rahoituksen pelisääntöjä tiukennetaan finanssikriisien ehkäisemiseksi, samalla turvataan myös pienten maiden pankkien jatkuvuus.
Kehitysmaiden pankkien ulkomailla toimivien ”kirjeenvaihtajapankkien” asema on kuitenkin nyt uhattu. Taustalla on se, että jotkut niistä ovat jääneet kiinni lepsuudesta rahanpesijöitä kohtaan.
Kansainvälisen pankkitoiminnan sääntöjä uudistetaan Baselissa Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n johdolla.
Collier pitää mahdollisena, että uudistus voi pakottaa kirjeenvaihtajapankkeja ulos markkinoilta. Se taas olisi tuhoisaa monen kehitysmaan rahoitukselle. Tilisiirrot köyhiin maihin vaikeutuisivat olennaisesti.
”Haluammeako tätä todella? Täytyy olla parempi tapa panna kuriin epäilyttävä pankkitoiminta”, Collier sanoo.
Kysymys ei ole siitä, että Collier vähättelisi yritysten verovälttelyä ja rahanpesua, päinvastoin. Hänen näkemyksensä tässä asiassa ovat paljolti samoja kuin kansainvälistä veronkiertoa vastustavan Tax Justice Network -järjestön.
Hän pitää suurena epäkohtana, että moni köyhä valtio jää ilman merkittävää osaa laillisista verotuloistaan. Se taas johtuu muun muassa siitä, että pankkisalaisuuteen vedoten pankit kieltäytyvät raportoimasta pankkitilien omistajista, tai viivyttelevät tietojen julkistamisessa silloinkin, kun kysymyksessä ovat kavalletut rahat.
”Se on ennen muuta eurooppalainen ilmiö. Me siis teimme mahdolliseksi sen, että köyhissä maissa toimivat konnat pystyvät piilottamaan kavaltamiaan rahoja.”
”Luxemburg, Sveitsi, Hollannin Antillit”, Collier luettelee verotuksen ja pankkisalaisuuden turvasatamia, joihin roistot piilottavat rahaa.
Esimerkiksi Nigerian diktaattorina toimi 1990-luvulla viitisen vuotta Sani Abacha, joka varasti valtiolta neljä viisi miljardia dollaria ennen mystistä kuolemaansa vuonna 1998.
Sen jälkeen Nigeria on jäljittänyt rahojaan takaisin eri maissa ja myös osin onnistunut saamaan niitä takaisin.
”Kuitenkin esimerkiksi Sveitsi vitkutteli kauan näiden rahojen kanssa.”
“Se on häpeällistä. Nämä asiat pitää korjata, sillä rahojen saaminen takaisin auttaisi merkittävästi näitä maita.”
Nyt, uuden EU-komission aloitettua työnsä puoli vuotta sitten, siihen olisi oiva tilaisuus.
”Komission puheenjohtajalla Jean-Claude Junckerilla on tällä alueella enemmän asiantuntemusta kuin kenelläkään muulla, koska hän suunnitteli Luxemburgin verometkut.”
Collierin mukaan epäoikeudenmukaiset verojärjestelmät ja liioiteltu pankkisalaisuus pitää korjata paitsi Euroopan veronmaksajien myös kehittyvien maiden kansalaisten takia.
”Kehitysmaiden konnat eivät pidä kavaltamiaan rahoja kotimaassaan vaan Euroopassa.”