Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Nato-keskustelu on synnyttänyt kaksi tyytymättömien leiriä. Se ei tarkoita, että Suomen turvallisuuspolitiikka olisi rikki.
Kun toukokuussa 1996 innokkaana opiskelijana luin Helsingin Sanomista ministeri Max Jakobsonin puheen, jossa hän näki Nato-jäsenyyden Suomelle luontevana askeleena, oli helppoa pitää ennustetta uskottavana.
Suomi oli jo liittynyt EU:hun. Nato oli luomassa kylmän sodan aikaista nahkaansa. Ydinsotaan valmistautunut liittokunta alkoi hakea rooliaan kriisinhallintaan panostavana vakaustoimijana ja käynnisteli itälaajentumistaan. Tie näytti tasaiselta.
Nyt koko kysymys tuntuu hiukan väsyttävältä. Niin tylsältä, että mietin, uskallanko laittaa sen otsikkoon.
Vaikka Jakobsonin puhe käynnisti Nato-keskustelun, ei se ole neljännesvuosisadassa päässyt kovinkaan pitkälle. Nato-selvityksiä on kyllä tehty ja puheita pidetty. Dramaattiset tapahtumat, kuten Venäjän operaatiot Georgiassa ja Ukrainassa, kiihdyttivät jäsenyyskeskustelua.
