Sota loppuu, viha jatkuu

Jossain vaiheessa Ukrainan ja Venäjän välille solmitaan rauha. Sovintoa on kuitenkin turha odottaa ainakaan tämän sukupolven aikana.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Kirjoittaja on Dagens ­Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.

”Meillä ei pidä olla enää mitään suhteita venäläisten kanssa. Ei edes oppositioon. Venäjältä ei voi tulla muuta kuin pahaa.”

Istuimme ystäväni Olhan kanssa kahvilassa Lvivin keskustassa ja söimme juustokakkua. Oli Olhan ensimmäinen vapaapäivä kolmeen viikkoon. Hän oli raportoinut kolme viikkoa tauotta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan.

Olha on optimisti vaikka Ukrainan koko olemassaolo on vaakalaudalla. Kuten monet ukrainalaiset hän toistaa usein: On pakko uskoa voittoon, koska totuus on meidän puolellamme. Emme aloittaneet tätä sotaa.

Yhteinen kielemme Olhan kanssa on venäjä. Puolaa hän osaa kyllä paremmin, mutta sitä minä en puhu. Englanniksi keskustelustamme tulisi köyhä. Siksi istuimme täydellisen ukrainakielisessä Lvivissä puhumassa venäjää kahvilassa, eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota.