Näissä kunnissa syntyi enintään 10 lasta vuodessa – Kustavissa vain neljä

SK listasi: 66 kunnassa syntyi 20 lasta tai vähemmän vuonna 2015.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Vuonna 2015 Suomessa oli 18 kuntaa, joissa syntyi enimmilläänkin vain kymmenen lasta.

Tällaisia kuntia on useissa eri maakunnissa: Keski-Suomessa, Etelä- ja Pohjois-Savossa, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjanmaalla, Kainuussa, Lapissa – ja jopa Varsinais-Suomessa.

Vähiten lapsia syntyi varsinaissuomalaisessa Kustavissa: vain neljä lasta.

Seuraavina listalta löytyvät Hailuoto, Kaskinen, Lestijärvi, Luhanka, Pelkosenniemi ja Ristijärvi, joissa kaikissa syntyi kuusi lasta.

Puumalassa, Rautavaaralla, Savukoskella ja Tervossa lapsia syntyi kahdeksan.

Karijoella, Kivijärvellä ja Utsjoella syntyi yhdeksän lasta.

Kymppikerhoon ylsivät Halsua, Kannonkoski, Kuhmoinen ja Pertunmaa.

Kustavin kunnan neljä syntynyttä lasta vuonna 2015 ei ole kuitenkaan ”pohjat”. 2000-luvun alussa Pelkosenniemellä syntyi yhtenä vuonna vain kaksi lasta. Siihen verrattuna vuonna 2015 kuusi syntynyttä pelkosenniemeläistä on ”paljon”.

Alla olevassa listassa ovat Manner-Suomen kunnat, joissa vuonna 2015 syntyi enintään 20 lasta. Tuolloin lapsia syntyi kaikkiaan 55 472.

Yllä luetelluista kunnista Köyliö yhdistyi Säkylään ja Hämeenkoski Hollolaan vuoden 2016 alussa.

 

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen suuri sote- ja maakuntauudistus pelastaa koko joukon kuntia ainakin tilapäisesti, kun raskaiden sote-palveluiden rahoitusvastuu siirtyy kunnilta valtiolle ja järjestämisvastuu maakunnille.

Suurta uudistusta on myyty kunnille linjauksella, jonka mukaan kunnille jäävät elinvoimatehtävät: koulutus, maankäyttö ja kaavoitus, elinkeinojen kehittäminen sekä vapaa-ajan palvelut.

Elinvoiman kehittäminen on monista haasteista huolimatta sittenkin kohtuullisen helppoa esimerkiksi Tampereella, jossa syntyi vuonna 2015 kaikkiaan 2 474 uutta tamperelaista – tai Oulussa, jossa samana vuonna syntyi 2 674 uutta oululaista.

Näiden 18 alhaisen syntyvyyden kunnan ja monen muunkin väestökatokunnan kannalta iso kysymys on, millainen koululaitos kunnasta jatkossa löytyy. Miksi lapsiperhe muuttaisi kuntaan, jossa ei olisi edes perusasteen 1–9 luokkia?

Alhainen syntyvyys, ikääntynyt väestö ja korkea kuolleisuus painostavat väestökadon kuntia kuntaliitoksiin. Mutta aina sekään ei auta, koska syrjäisen ja harvaan asutun kunnan naapurista saattaa löytyä toinen samanlainen kunta.

 

Monelle pienelle kunnalle itsenäisenä säilyminen on iso asia. Kuntien pakkoliitokset ovat mahdollisia vain taloudeltaan kriisiytyneissä kunnissa, ja oletettavissa on, että pakkoliitoksia ei toteuteta enää KHO:n Rääkkylän kuntaa koskevan ratkaisun jälkeen.

KHO kumosi marraskuussa 2016 valtioneuvoston päätöksen liittää Rääkkylä pakolla osaksi Kiteen kaupunkia. KHO perusteli ratkaisuaan tulevalla sote-uudistuksella, joka saattaisi antaa kunnalle eväät jatkaa itsenäisenä.

Kuinka kuihtuvaksi kunta sitten voi ja saa väestöltään mennä säilyttäen kuitenkin itsenäisyytensä? Jos talous ei sakkaa niin pahasti, että kunta ajautuisi kriisikunnaksi, mitään lain säätämää asukasrajaa itsehallinnolliselle kunnalle ei ole.

Mikään laki ei myöskään esimerkiksi velvoita siihen, että kunnassa pitäisi olla koulu. Mutta laki velvoittaa kuntaa järjestämään koulupalvelut.

Alle 5 000 asukkaan kunnissa kunnanvaltuutettuja täytyy olla vähintään 13.

Itsenäisen kunnan hallinnosta laki säätää ”perusraamit”.

”Kunnassa tulee olla vaaleilla valittu kunnanvaltuusto, kunnanhallitus, kunnanjohtaja, tarkastuslautakunta, keskusvaalilautakunta – ja rakennuslupaviranomainen sekä jätehuollosta vastuullinen viranomainen. Nämä kaksi jälkimmäistä voidaan kuitenkin hoitaa yhdessä jonkun muun kunnan kanssa”, sanoo kuntalain asiantuntija Kari Prättälä.

Alle 5 000 asukkaan kunnissa kunnanvaltuutettuja täytyy olla vähintään 13.

Prättälä aloitti kuntalain asiantuntijauransa vuonna 1976 maalaiskuntien etujärjestön Kunnallisliiton lakimiehenä, myöhemmin lakiyksikön johtajana ja kuntien etujärjestöjen yhdistyttyä Kuntaliiton lakiasiain johtajana. Hän ehti urallaan nähdä kunnallishallinnon ja lainsäädännön laajan kehityskaaren.

”Varsin pitkään maalaiskuntia ja kaupunkeja koskivat eri velvoitteet. Oikeastaan yhtenäiseen lainsäädäntöön siirryttiin vasta vuoden 1976 kuntalakiuudistuksessa. Nyt kaikkia kuntia asukasmäärästä riippumatta koskevat samat lait, mutta lainsäädännön sisällä on väljyyttä esimerkiksi järjestää palveluja monin eri tavoin.”

Missä sitten tulisi raja vastaan itsenäisenä kuntana jatkamiselle, jos talous ei sakkaa?

”Itse ajattelen, että jos kaikki lakisääteiset palvelut on siirretty pois kunnan omista käsistä, voisi olla aiheellista ryhtyä arvioimaan kuntaliitosta”, Prättälä sanoo.

”Toinen vakava kysymys on päätöksenteko – siis se, löytyykö kunnan luottamuselimiin sitoutuneita ja päätöksentekoon huolella perehtyviä päättäjiä.”

Suomessa kuntia on nyt 311, joista Manner-Suomessa 295.