Näin Suomessa pyritään sopuun: Ei käy, ei käy – eikä todellakaan käy!
Uutisanalyysi: Kiveen hakatut luvut ovat este ay-liikkeen ja hallituksen sovulle.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly marssi median eteen ja totesi: Palkankorotuksiin nollaratkaisu vuonna 2017. Seuraavana vuonna korotukset määrittäisivät vientialat.
Miljoonaa SAK:laista työntekijää edustavan järjestön vaatimus on selvä ja tiukka: pääministeri Juha Sipilän (kesk) perusporvarihallituksen on pyörrettävä pakkolakiesityksensä, joka kohdistuu muun muassa vuorolisiin.
SAK:n mukaan ”yksikkötyökustannukset” laskisivat heidän ehdotuksillaan 4,2 prosenttia. Sipilän hallitus on hakannut kiveen tavoitteeksi viisi prosenttia.
SAK:n ehdotuksen jälkeen ei mennyt kauan, kun eri medioihin – niin sosiaaliseen kuin perinteiseenkin – alkoi virrata viestejä.
Ei käy, huudettiin joka tuutista.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) sanoi Iltalehdelle, että ehdotus olisi pitänyt tulla kaikilta osapuolilta eli SAK:n lisäksi Akavalta, STTK:lta ja EK:lta.
Insinöörikoulutuksen saanut pääministeri Sipilä puolestaan totesi, että 4,2 prosenttia on vähemmän kuin viisi prosenttia.
Elinkeinoelän keskusliiton toimitusjohtaja ja entinen kokoomusministeri Jyri Häkämies (kok) jatkoi fraasien viljelyä ja Sipilän kehumista.
”Maan hallituksen on nyt arvioitava kokonaistilanne ja tehtävä omat ratkaisunsa, joilla Suomen talouden vakavaa tilannetta ja erityisesti työllisyyttä kohennetaan.”
Häkämies kyllä muistutti, että SAK:n esittämä ajatus maltillisesta palkkakehityksestä on sinänsä tervetullut.
”Tulevien vuosien palkkaratkaisujen osalta meidän on edettävä erikseen.”
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder puolestaan vaati, että palkansaajat tekevät yhteistyössä maan hallitukselle tarjouksen tasapuoliseksi paketiksi, jolla viiden prosentin kilpailukykyhyppy voidaan saavuttaa.
Akava olisi valmis tekemään myönnytyksiä lomarahoissa tai vaihtoehtoisesti työajoissa. Molemmat vaihtoehdot puolestaan ovat SAK:lle tai STTK:lle hankalia, sillä heidän jäsenensä tekevät usein fyysisesti raskasta työtä myös vuoroissa.
Nykyinen tilanne on siis vaikea yhtälö työntekijöitä edustaville keskusjärjestöille, jotka kuitenkin kaikki vastustavat Sipilän hallituksen leikkauksia palkkoihin pakkolailla.
Oman lusikkansa soppaan heitti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, joka talousaviisi Kauppalehden mukaan piti SAK:n ehdotuksia oikean suuntaisina, mutta ”liian hitaina”.
Samaa viesti oli Danske Bankin pääekonomistilla Pasi Kuoppamäellä, joka kertoi mielipiteensä Twitterissä. SAK:n esitys ei ole loikka vaan kävelykilpailu, Kuoppamäki kirjoitti.
Vastaanotolla, jonka SAK sai eri osapuolilta ja kommentaattoreilta, pääministeri Sipilän ”toive” sovusta tulevan viikonlopun aikana on pelkkää sanahelinää.
Vastakkainasettelu jatkunee.
Kilpailijamaiden palkankorotukset ovat olleet etenkin Saksassa viime vuosina suuremmat kuin Suomessa. Muun muassa Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on todennut laskelmissaan, että Suomi on jo nyt saavuttanut palkkamaltillaan etua suhteessa muihin kilpailijamaihin.
Eli tuskin SAK:n ehdotus pelkkää kahvirahaa elinkeinoelämälle on. Vaikuttaakin siltä, että hallituksen ja EK:n kiveenhakatut kilpailukykytavoitteet ovat este aidolle sopimiselle tai edes jonkinlaiselle kilpailukyvyn parantamiselle.
Miljoona SAK:laista kyllä tietää, miten riidellään.