Mauno Koivisto 25.11.1923– 12.5.2017

Hellahuoneen äidittömästä pojasta kasvoi työmies, sotamies, pankkimies ja lopulta kansakunnan isä, joka palautti maahan parlamentarismin.

Mauno Koivisto
Teksti
Tuomo Lappalainen Risto Lindstedt

Keilojen kanssa kyllä selvisi, mutta yksitoistavuotiaalle keilapojalle pallot olivat raskaita nosteltavia Turun Brahenkadun keilaradalla. Se oli Mauno Koiviston ensimmäinen työpaikka. Äiti oli kuollut vuotta aikaisemmin, ja isä oli joutunut muuttamaan kolmen lapsensa kanssa Itäiseltä Pitkäkadulta yhteen huoneeseen Kerttulinkatu 20:een. Kammarin tärkein esine oli Högforsin kamiina.

Puuseppä Juho Koivisto (1881–1965) ja ompelija Hymni Sofia o.s. Eskola (1884–1934) olivat avioituneet 1920. Esikoispoika Joel Olavi oli syntynyt 1921, Mauno Henrik 1923 ja Julia Mirjam 1927.

Surumielisen, raskaasti huokailevan äidin menehtyminen aivoverenvuotoon siirsi kodinhoidon vastuun ja siskosta huolehtimisen veljeksille. Elämisen niukkuuteen yhdistyi nyt olemisen ankeus. Äidin kuolemaan päättynyt lapsuus jäi lyhyeksi, mutta Maunon tie aikamieheksi oli pitkä ja mutkainen.

Isä oli epätavallinen uskovainen.