Naaras tunnistaa huijarikoiraan

huijarit
Teksti
Marko Hamilo

Oli naaras sitten sirkka tai ihminen, se suosii koiraita, joilla on hyvät geenit. Niillä tarkoitetaan perintötekijöitä, jotka tuottavat hyvän immuniteetin ympäristön taudinaiheuttajia vastaan.

Eri ympäristöissä taudinaiheuttajat vaihtelevat, joten jokaisen sukupolven naaraiden on kyettävä tunnistamaan koiraat, jotka ovat parhaiten omaan aikaansa sopeutuneita. Biologiassa on perinteisesti ajateltu, että vain hyväkuntoiset koiraat kykenevät ylläpitämään korkeaa immuniteettikykyä ja voittamaan taisteluita. Siksi naaraat parittelevat useimmin soidinkamppailua hallitsevien koiraiden kanssa.

Naaraat kuitenkin pystyvät tunnistamaan hyvägeenisen koiraan vaikka tämä häviäisikin soidintaistelun. Turun yliopiston ekologian osaston tutkimuksessa havaittiin, että kuolemaansa ennakoiva huonokuntoinen koiras voi soidintaistelussa riskipelillä peitota lajitoverinsa, mutta parittelemaan se ei silti pääse.

Tutkijat aktivoivat Gryllus integer -kenttäsirkan koiraiden immuniteettikykyä keinotekoisella loisella. Sen tarkoituksena oli matkia sirkalle kohtalokkaan loispistiäisen toukan aiheuttamaa immuunireaktiota.

Kokeessa yksi naaras sekä koirasparit, joista toisen immuniteetti oli aktivoitu, laitettiin taistelemaan keskenään areenalle.

Immuniteetin manipulointi sai koiraat käyttäytämään kuin ne tietäisivät kuolevansa pian. Saadakseen vielä ennen kuolemaansa parittelukumppanin ne panostivat aiempaa enemmän taisteluun. 63 taistelusta voiton vei 46 kertaa immuunimanipuloitu koiras.

Tutkijoillekin yllätyksenä paremmin taistelussa menestynyt manipuloitu koiras ei kuitenkaan päässyt parittelemaan naaraan kanssa. Naaraat ottivat tällöin häviäjän tai eivät paritelleet lainkaan.

Koiraan menestyminen soidintaistelussa ei siis aina ole luotettava signaali sen geneettisestä laadusta. Naaraat näyttäisivät pystyvän havaitsemaan, jos koiraan taistelumenestys ei perustu sen laatuun.

Tutkimus on julkaistu Royal Societyn verkkosivustolla.