Myydäänkö täällä seksiä?

liiketoiminta
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
thai-hieronta

Kaksi thainaista kertoo, miten he päätyivät hieromaan suomalaisia miehiä rahasta. Toinen heistä myy seksiä, toinen ei.

Teksti Leena Sharma Kuva Hannu Stöckell

Ei seksiä!

Wandee Uikkasen thaihierontaliikkeessä Turun rautatieaseman lähistöllä on nähty viime aikoina jos jonkinlaista hiipparia.

No sex!

Nyt Uikkanen haluaa liimata ulko-oveensa kaksikielisen lapun: tylyn toteamuksen, että seksiä on syytä etsiä jostain muualta. Hienovaraisempi informaatio ei näytä tepsivän.

Thaipaikkoja jo kuukausia ympäröineestä mediakohusta on seurannut Uikkaselle vain harmia. Asialliset asiakkaat ovat kaikonneet ja ei-asialliset vaativat seksiä suoraan ovelta. Aiemmin he ottivat kontaktia suomalaiskansallisen arastelevasti: tilasivat ensin tavallisen hieronnan ja pyysivät vasta sen jälkeen rohkeampia palveluita.

Nyt asiat ovat toisin. Kun asiakkaan ehdotus torjutaan, hän yleensä suuttuu. Jos hän on humalassa tai aggressiivinen, hän on myös vaarallinen.

Eräs mies mursi Uikkasen kollegan nenän. Hän ehdotti hierojalle yhdyntää 50 euron lisämaksusta ja kieltäytymisestä ärtyneenä löi naista nyrkillä kasvoihin.

Eräs thaityttö puolestaan joutui pinkomaan työpaikaltaan karkuun, kun asiakas yritti raiskata hänet.

”Jotkut virtsaavat protestiksi hieromamatolle tai ruiskuttavat öljyä ympäri huonetta tai hierojan päälle”, Uikkanen selittää kyllästyneenä.

Uikkasen tytär perusti Turun ensimmäisen thaihierontaliikkeen 2000-luvun alussa. Uikkanen jätti työnsä Amican keittiöapulaisena ja ryhtyi auttamaan tytärtään. Nyt hän pyörittää yksin bisnestä, kahta hierontaliikettä.

Suomeen Uikkasen toi se tavallinen tarina. Hän tapasi suomalaisen miehen työskennellessään hotellisiivoojana Pattayalla 1980-luvun puolivälissä. Seuraavana vuonna hän matkusti ensimmäisen kerran Helsinkiin ja muutti tänne pysyvästi viisi vuotta myöhemmin. Mukana tuli kolme lasta edellisestä liitosta.

”Rakastan häntä, hän on mukava mies, miksen olisi tullut?”

Uikkasen liikkeen sisustus on pelkistetty, lähes askeettinen. Tuttava keittää takahuoneen keittolevyllä thaimaalaista ruokaa, jonka vahva sipulihöyry käy silmiin. Televisiossa pyörii satelliitin välityksellä bangkokilainen kanava, paikallinen uutislähetys. Hieromahuone on paljas: vain matto lattialla.

Oikea thaihieronta, jota Uikkasen liikkeen kaltaisissa paikoissa tarjotaan, yhdistää buddhalaista lääketiedettä, akupunktiota ja joogan venytysliikkeitä. Hieroja käsittelee asiakkaan kehon läpi kulkevia energialinjoja, venyttää ja painelee käsillä, kyynärpäillä ja jaloilla. Hieronta on fyysisesti raskasta ja vaativaa.

Ennen loppukesän kohua Uikkasen bisnes pyöri kohtuullisen mukavasti. Asiakkaita kävi viidestä kymmeneen päivässä, monet heistä olivat vakituisia.

Nyt liiketoiminta on muuttunut kituutteluksi ja yli-innokkaiden seksinostajien karkottamiseksi. Liikehuoneiston vuokranantajakin empii sopimuksen uusimista thaipaikkojen huonon imagon takia.

Uikkanen lukitsee nykyään oven ja kurkistaa ovikellon soidessa verhon raosta, minkä näköinen hiippari sisään on pyrkimässä – aiemmin niin ei tarvinnut tehdä. Hän on päättänyt huolehtia itse turvallisuudestaan, sillä poliisista on ollut kovin vähän apua.

Humalaisten miesten riehuessa hän on pyytänyt poliisit pari kertaa paikalle. Ensimmäisellä kerralla he tulivat kolmen tunnin kuluttua, toisella kerralla hieman nopeammin.

”Poliisilla on huono asenne”, Uikkanen toteaa yksikantaan. ”Pidän tilanteen itse hallinnassa, vaikkei tämä enää turvallista työtä olekaan. Olen kuitenkin ylpeä, että ansaitsen omat rahani enkä juokse Kelan luukulla.”

Sisäministeri Anne Holmlundin alkuunpaneman thaihierontapaikka-selvityksen jälkeen myös Uikkasen salongissa kävi valeasuinen poliisi. Hän yritti ostaa seksiä sekä ovella että hieronnan aikana.

”Hänellä oli aivan liian hyvä kroppa tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi”, Uikkanen nauraa. ”Sitä paitsi auton rekisterikilven perusteella oli helppo selvittää, että kyseessä oli poliisi. Jos tulette uudestaan, vaihtakaa autoa!”

Lue koko juttu SK:sta 47/2007.