Julkinen eläin
Heinäkuussa 2022 mursu teki virheen ja ui Haminaan.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Oli torstai heinäkuun lopussa 2022, kun mursu nyljettiin.
Siitä näki heti, ettei se ollut syönyt pitkään aikaan. Paksu rasvakerros puuttui lähes kokonaan. Kylkiluut erottuivat lihasta selvästi.
Mursu roikkui Helsingissä Ruokaviraston suuren obduktiosalin katossa, ja kolme miestä kuori sitä puukoilla.
He olivat Luonnontieteellisen keskusmuseon konservaattoreita.
Ylikonservaattori Ari Puolakoski, konservaattori Roni Andersson ja konservaattorioppilas Heikki Ahopelto työskentelivät rivakasti. Nahka piti saada nopeasti suolaan. Ja eläinlääkärit – heidän tehtävänsä oli selvittää mursun kuolinsyy – odottivat vuoroaan.
Mursu oli epätavallisen iso naaras, melkein kolme ja puoli metriä pitkä. Vaikka se oli laihtunut pahasti, se painoi edelleen lähes 600 kiloa. Eikä sen suurta ja kosteaa nahkaa ollut helppo liikutella.
Kun nahka oli irti, konservaattorit nostivat sen suureen, harmaaseen saaviin. He toivat sen pakettiautolla Luonnontieteelliseen keskusmuseoon ja panivat jääkaappiin. Seuraavana päivänä he hakivat luut.
Ruho lähetettiin Kankaanpäähän ja poltettiin bioenergiaksi.
Heinäkuun puolivälissä mursu ui veneilijöiden ohi Haminan edustalla.
Ensin sitä luultiin isoksi koiraksi, sitten hylkeeksi. Rakeisella videolla vilahtivat suuret hampaat.
Ilta-Sanomat kirjoitti mysteerieläimestä, haastatteli asiantuntijoita, jotka suhtautuivat vähän epäillen. Koko juttuhan kuulosti vitsiltä: mursu Haminassa.
Mutta seuraavana päivänä Kymenlaakson pelastuslaitos tiedotti, että sillä oli meneillään erikoinen eläinpelastustehtävä. ”Mursu on päättänyt rantautua maihin.”
Pelastuslaitoksen ottamassa kuvassa mursu makasi kyljellään soutuveneiden välissä. Sillä oli pitkät, kellertävät syöksyhampaat ja evät, jotka näyttivät Tove Janssonin piirtämiltä. Se lerputti niitä vatsallaan ja vaikutti nukkuvan.
Poliisi eristi alueen uteliailta, viranomaiset pohtivat mitä tehdä eläimen kanssa. Pitäisikö siirtää, pitäisikö ampua?
Eläinlääkäri arvioi, että mursu vaikutti hyväkuntoiselta. Yön aikana se katosikin paikalta.
Mutta se ei lähtenyt Kymenlaakson edustalta.
Mursua seurattiin, sen liikkeistä uutisoitiin. Sen kohdanneet pääsivät lehteen kertomaan kokemuksistaan.
Sitä oli hyvä tarkkailla. Se oli valtavan suuri ja antoi katsella itseään läheltä.
Se ei ollut mikään nopea häivähdys kuten villieläimet yleensä, vaan pysyi pitkään samassa paikassa.
Mursulla oli karismaa. Hauskat viikset, komeat hampaat ja ihmiselle ymmärrettävä nisäkkään naama. Oli helppo kuvitella sille ilmeitä. Ja koko ajan se teki kummallisia asioita.
Sunnuntaina 17. heinäkuuta mursu ui kymmenentuhannen euron rysään Kotkan edustalla ja kaatoi kalastajan veneen pelastusoperaatiossa.
Tiistaina 19. heinäkuuta se romutti mattotelineen kotkalaisen omakotitalon pihalla.
Korkeasaaren eläinlääkäri, ely-keskus, aluehallintovirasto, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö arvioivat tilannetta.
Mursu vaikutti jo melko uupuneelta.
Se päätettiin nukuttaa ja siirtää Korkeasaareen.
Keskiviikkona 20. heinäkuuta eläintarhasta kerrottiin, että se oli menehtynyt matkalla. Myöhemmin selvisi, että kuolinsyy oli nälkä ja stressin aiheuttama sydänkohtaus.
Ylikonservaattori Ari Puolakoski on täyttänyt eläimiä yli 30 vuotta, mutta ei koskaan aikaisemmin mursua.
Pienessä satamakaupungissa Itämeren rannalla ei ollut mitään samaa kuin arktisella alueella. Haminassa ei ollut mannerjäätä tai simpukoita, ei muita mursuja.
Arvioitiin, että mursu oli syntynyt noin 25 vuotta sitten. Silloin Euroopan arktisilla alueilla meri oli vielä loppukeväällä jäässä.