Mitä tapahtuu Särkänniemen delfiineille? – ”Itken joka kerta kun käyn täällä, show on niin upea!”

Tampereen Särkänniemi Oy ilmoitti 1. syyskuuta 2015 aloittavansa yt-neuvottelut delfinaariossa, jonka toiminta on ollut pitkään tappiollista. Yt-neuvottelut koskevat enintään yhdeksää työntekijää. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna, myös delfinaarion sulkeminen. Sitä ovat ajaneet erityisesti delfiinien hyvinvoinnista huolta kantavat ihmiset. Delfinaariossa on tällä hetkellä neljä pullonokkadelfiiniä.

Toimittaja Leena Sharma ja valokuvaaja Marjo Tynkkynen tutustuivat delfinaarion toimintaan kesäkuussa 2014, jolloin paljastui, että Veera-delfiini oli raskaana.

 

Valot välkkyvät. Nightwishin musiikki pauhaa. Vesi kimaltelee sinisen eri sävyjä.

Veera-delfiini tekee ilmassa kiepin ja painuu takaisin altaan syvyyksiin. Vettä roiskuu katsomon eturivin päälle. Lapset kirkuvat riemastuneina.

Tuhatpaikkaisessa katsomossa istuu parisataa asiakasta. Särkänniemen delfinaarion päivänäytös kesäkuun alussa ei ole vielä houkutellut suuria kävijämääriä. Mutta kun sesonki juhannuksena käynnistyy, näytösten määrä nostetaan viiteen, ja kaikki halukkaat eivät edes mahdu sisälle.

Veera polskuttelee pystyasennossa puoliksi veden pinnalla, heiluttaa eviään. Yleisö palkitsee aplodeilla. Temput herättävät ihastusta. Yleisö ei tiedä, että naarasdelfiinin vatsassa saattaa kasvaa koko delfinaarion tulevaisuus.

36-vuotias Veera on taas kerran raskaana. Se on onnistunut synnyttämään vain kerran aiemmin poikasen, joka on jäänyt eloon. Nyt Särkänniemessä ollaan varovaisen toiveikkaita. Samaan aikaan Tampereella vaaditaan äänekkäästi delfinaarion toiminnan lakkauttamista.

Vuonna 1985 avatun Särkänniemen delfinaarion poikaskuolemat ovat karua kerrottavaa.

Helsingin Sanomat raportoi tammikuussa 1990, että delfinaarion kaikki kolme silloista naarasta Veera, Näsi ja Niki odottivat poikasia. ”Kaikki naaraat tulivat tiineiksi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Se osoittaa, että herkät ja helposti stressaantuvat delfiinit ovat viihtyneet vankeudessa hyvin”, jutussa hehkutettiin.

Kymmenen kuukautta myöhemmin hehkutettavaa ei enää ollut: kaikki poikaset kuolivat. Veeran poikanen eli muutaman minuutin ja kuoli maksarepeämään, Niki synnytti jo kohdussa kuolleen delfiinin. Myös Näsin aluksi terveeltä ja vilkkaalta vaikuttanut poikanen menehtyi. Lisää suru-uutisia saatiin, kun aikuinen urosdelfiini Joona kuoli keuhkotulehdukseen.

Vuotta myöhemmin delfinaariossa kuoli kaksi poikasta. 1996 Näsi synnytti poikasen, joka menehtyi vartalon ympärille kiertyneeseen napanuoraan. Seuraavana vuonna Näsin raskaus epäonnistui taas. 1999 kolmas tiineys päättyi surullisesti, kun poikanen eli syntymän jälkeen vain hetken.

Vuonna 2000 Nikin neljäs poikanen eli runsaan viikon ja menehtyi sitten. Syyksi epäiltiin sydänvikaa. Niki itse kuoli 23-vuotiaana vuonna 2004. Delfinaariossa suruliputettiin ja rakennuksen eteen tuotiin delfiinin kuva, jonka edessä paloi kaksi kynttilää.

Veeran tytär oli kuollut jo syntyessään vuonna 2007. Samoin kävi vuotta myöhemmin. 2010 poikanen menehtyi reilun viikon ikäisenä.

Vain kaksi Särkänniemen delfinaarion synnytystä on päättynyt onnellisesti. 1993 syntyi Näsin poikanen Leevi, ja kolme vuotta myöhemmin Veeran Eevertiksi ristitty poikanen jäi henkiin.

Sotilastarkkailija Juhana Suoniemi vastaa puhelimeen Libanonissa. Päivä on ollut rauhallinen, radion päivystämistä. Työvuoro on juuri päättynyt.

Suoniemi on tamperelainen vihreä kunnanvaltuutettu. Hän on tehnyt kaupunginvaltuustolle aloitteen Särkänniemen delfinaarion lopettamisesta. Ideana on, että toiminta ”ajettaisiin siirtymäajan puitteissa hallitusti alas”.

Samaan aikaan on jätetty kuntalaisaloite, jonka tekijät haluavat Tampereen kaupungilta vastauksia delfiinien kohtalosta. Kaupunki omistaa Särkänniemen huvipuiston. Aloitteen vastuuhenkilö on ympäristöpolitiikan tutkija Jere Nieminen. Taustalla toimii myös Oikeutta Eläimille -järjestö.

Suoniemen mielestä hänen ja 17 muun allekirjoittajan valtuustoaloite on kiltisti laadittu, vaikka hänellä on hyvin selvä näkemys delfiineistä vankeudessa: ”Delfinaario on täysin rinnastettavissa siihen, että ihminen lukittaisiin koko iäkseen 10 neliön huoneeseen eikä hän pääsisi sieltä koskaan pois.”

Suoniemen mielestä delfinaario oli pitkään Tampereella poliittinen tabu. Sitä käsiteltiin viimeksi valtuustossa vuonna 1999. Tuolloin aloite delfiinien vapauttamisesta kaatui äänin 57–9.

”Maailma on noista ajoista aika paljon muuttunut, jos mietitään tietämystä delfiineistä ja eläinoikeuksia ylipäätään. Ei silloin ollut käynnissä esimerkiksi sellaista lihatalouskeskustelua kuin nyt on.”

Suoniemi rinnastaa delfinaarion näytökset sirkustemppuihin. Hän ottaa vertailukohdaksi maailmalla paljon kiitosta saaneen Baltimoren National Aquariumin. Sen kahdeksan delfiiniä eivät enää esiinny yleisölle. Yleisö saa sen sijaan liikkua delfinaarion tiloissa ja tarkkailla delfiinien toimintaa. Paikalla päivystää myös biologeja, jotka vastaavat yleisön kysymyksiin.

”Näytökset ovat aikansa eläneitä. Eivät tiikerit, simpanssit tai norsutkaan joudu enää eläintarhoissa tekemään temppuja, miksi delfiinien pitäisi?” totesi Baltimoren delfinaarion toimitusjohtaja John Racanelli National Geographic -lehden haastattelussa toukokuussa.

Baltimoressa tutkitaan myös, olisiko vanheneville delfiineille mahdollista järjestää meressä suoja-alue, jossa ne voisivat viettää ”eläkepäiviä”. Suunnitelmat ovat olleet vireillä jo pitkään mutta ne saivat lisävauhtia kesällä 2011, jolloin kaksi delfinaariossa syntynyttä poikasta kuoli.

”Delfiinit olivat masentuneita, työntekijät olivat masentuneita, vierailijat olivat masentuneita”, Racanelli kuvaili tunnelmia. ”Ymmärsimme, että joudumme tekemään asioita jatkossa eri tavalla.”

Juhana Suoniemen mielestä Baltimoren puuhaama suoja-alue voisi olla vastaus myös Tampereen ikääntyville delfiineille. Delfiinit elävät vankeudessa keskimäärin 25-vuotiaiksi, mutta Tampereen viidestä delfiinistä kolme on jo reilusti yli 30-vuotiaita.

”Tässä olisi siis tarkoitus selvittää, että jos Baltimore päättää perustaa ’vanhainkodin’, niin mikä estäisi meitä lähtemästä siihen mukaan?” Suoniemi sanoo.

Samantyyppisiä kaavailuja on myös Oikeutta Eläimille -yhdistyksellä. Se on ollut yhteydessä maailmanlaajuiseen valaiden ja delfiinien suojeluorganisaatioon WDC:hen.

Oikeutta elämille -aktivisti Kristo Muurimaa kertoo, että myös WDC on tutkinut erilaisia merellisiä sijoituspaikkoja delfiineille, ja projekti etenee kovaa vauhtia: ”He ovat hyvin innoissaan ajatuksesta, että ottaisivat hoiviinsa myös Tampereen delfiinit.”

Päivänäytöksen loppuhuipentuma lähestyy. Taustalla soi taas Nightwish. Urosdelfiinit Leevi ja Eevertti pyörittelevät kuonoillaan vanteita, lennättävät palloja ja työntävät altaaseen pulahtaneita ohjaajia jalkapohjista niin että näyttää kuin he leijuisivat veden pinnalla. Lopuksi delfiinit ja ihmiset kelluvat vedessä kylki kyljessä, nyt soi Elton Johnin Circle of Life.

Viestintäjohtaja Tiina Mörttinen ohjaa kuvaajan ja minut näytöksen jälkeen delfinaarion esimiehen Sari Järvisalon luokse. Matkalla törmäämme Särkänniemen henkilöstöjohtajaan. Hän itkee vuolaasti näytöksen jälkeisessä liikutuksessa. ”Itken joka kerta kun käyn täällä, show on niin upea!” hän kertoo ja pyyhkii silmäkulmiaan.

Esityksessä mukana ollut Sari Järvisalo saapuu paikalle märkäpuku vielä päällään. Hänellä on selvä näkemys Baltimoren National Aquariumin ratkaisusta: väärä!

Tämä käy selväksi, kun pyydämme kuvaajan kanssa lupaa päästä tutustumaan delfiinien elintiloihin. Meille on etukäteen kerrottu, että kiertokäynti onnistuu, mutta Järvisalo on ehdoton: delfiinien oleskelutilat on rauhoitettu vain niille ja niiden kanssa työskenteleville.

Ei auta, vaikka yritämme selittää, että delfinaariolla olisi loistava tilaisuus esitellä mainostamiaan ensiluokkaisia tiloja. Nyt olemme saaneet nähdä pelkän esiintymisaltaan, joka luvalla sanoen näyttää isoille eläimille melko vaatimattomalta lutakolta. Mutta Järvisalo ei taivu.

Käteen jää siis vain hänen teoreettinen selostuksensa siitä, millaista elämää delfiinit viettävät silloin kun eivät esiinny.

”Päivät yritetään pitää vaihtelevina. Me kouluttajat puhumme treeneistä, mutta delfiineille ne ovat leikkihetkiä”, Järvisalo selostaa. Ohjaajat suunnittelevat delfiinien päivään 7–5 erilaista ”leikkihetkeä”, jotka kestävät 5–45 minuuttia.

”Mennään sukeltamaan yhdessä. Otetaan kasa leluja ja leikitään niillä. Harjoitellaan uutta. Istuskellaan, silitellään ja pusutellaan. Jumpataan niin, että eläin hengästyy. Ruokaillaan”, Järvisalo luettelee.

Hän alleviivaa, että näytös on delfiinille tärkeä ”leikkihetki”, joten sen poistamisessa Baltimoren tapaan ei olisi järkeä.

Öisin delfiinit nukkuvat ihmisenkin keskimäärin tarvitsemat kahdeksan tunnin unet.

”Kun tänne tulee aamukahdeksalta niin hiljaista on, silloin vielä yleensä nukutaan.”

Veeran raskaus oli Järvisalolle ja muille eläinten kanssa työskenteleville suuri uutinen, ja he jännittävät joka päivä sen edistymistä. Varovaista toiveikkuutta herättää se, että poikasen isä on Leevi. Se ei ole siittänyt aiempia poikasia, joista valtaosa kuoli.

36-vuotias Veera on iäkäs riskisynnyttäjä, mutta 40-vuotiaatkin delfiininaaraat ovat synnyttäneet onnistuneesti.

Synnytyshetkellä, loppusyksystä, delfinaarion työntekijät seuraavat tapahtumia vierestä. Delfiiniä ei voi synnytyksessä auttaa, poikanen syntyy veteen.

”Synnyttävä naaras ui melko nopeasti. Se saattaa vähän kierähdellä, tehdä jopa hyppyjä synnytyksen aikana”, Järvisalo kuvailee.

Hän myöntää, että Särkänniemessä on kuollut poikkeuksellisen paljon poikasia, mutta syyttää siitä huonoa onnea.

”Mikään poikaskuolemista ei ole millään tavalla selitettävissä allasolosuhteilla. Siellä on aina ollut joku elimellinen syy kuolemalle. Emot ovat hoitaneet poikasia hyvin.”

Järvisalo uskoo vakaasti, että Tampereen delfinaario on olemassa vielä useita vuosikymmeniä. Delfinaariot ovat tärkeitä, hän ei näe niille vaihtoehtoa.

”Elävä eläin tuo meret ja merten suojelun lähelle, herättää ajatuksia. Opetuksellisuus on hirveän tärkeä osa työtämme. Viimeisen kahden vuoden aikana täällä ovat vierailleet kaikki Tampereen nelosluokkalaiset.”

Kysymykselle vanhenevien delfiinien eläkepäivistä Järvisalo tuhahtaa. Eläinten ehdoilla toki mennään, jos niiden liikkumisessa tai aisteissa huomataan vanhuuden merkkejä. Toistaiseksi ei ole huomattu.

”Se on meidän ihmisten juttu, että pitää päästä eläkkeelle. Jos tuosta Näsinkin sulkisi tuonne taakse ja sanoisi, että sä olet nyt kuule eläkkeellä, et enää tule näytöksiin, niin siellä nousisi sellainen meteli! Täytyy muistaa, että näytökset ovat niitä yhteisiä leikkihetkiä.”

Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä tarjoaa neuvotteluhuoneessa kahvia, teetä ja fanipalasuklaakeksejä. Hän pahoittelee, että ”ajatus juoksee vielä normaaliakin hitaammin”, koska hän on palannut myöhään edellisyönä työmatkalta.

Seppälä esittelee tilastoja. Taloustutkimus on vuosien ajan tehnyt Särkänniemen kohteista asiakastyytyväisyyskyselyä. Delfinaarion palaute on yli 95-prosenttisesti myönteistä. 10 viime vuoden aikana delfinaariossa on käynyt 2,7 miljoonaa ihmistä. Kävijämäärät ovat nousussa.

Seppälä myöntää, että myös delfinaarioon liittyvä aktivismi on Suomessa taas nousussa. Aktivismissa on Seppälän mielestä paljon hyvää: se keskittää huomion eläinten oikeuksiin ja huolenpitoon.

”Sekin on ihan hyvää pohdintaa, onko ihmisillä ylipäätään oikeus pitää eläimiä, tuotantoeläimiä ja muita”, Seppälä sanoo ja jatkaa: ”Mutta siinä asiassa jokaisella pitäisi olla oikeus omaan mielipiteeseensä.”

Toimitusjohtaja on ollut yhteydessä aktivisteihin ja hän pitää heitä ”fiksuna ja asiallisena porukkana”. Seppälä myöntää, että Oikeutta Eläimille -järjestön kanssa on keskusteltu myös valaiden ja delfiinien kansainvälisen suojeluorganisaation WDC:hen pyrkimyksistä siirtää laitostuneet delfiinit takaisin mereen.

”Itse suhtaudun projektiin skeptisesti, koska tähän asti kaikki yritykset siirtää delfiineitä mereen ovat päättyneet hyvin traagisesti. Mutta on mielenkiintoista nähdä, miten hanke etenee.”

Seppälä ymmärtää delfinaarion kritiikin, mutta häntä harmittaa, että toiminnasta levitetään myös väärää tietoa. Kuten että Särkänniemessä ei tehtäisi mitään delfiineihin liittyvää tieteellistä tutkimusta.

Hän ojentaa nipun papereita, joissa on listattu tutkimushankkeita vuodesta 1985.

”Olen itse kauppatieteen maisteri enkä osaa ottaa kantaa tutkimuksen merkittävyyteen. Mutta kansainväliset delfinaariojärjestöt pitävät sitä meidän kokoiselta toimijalta hyvänä.”

Tutkimuksen merkityksellisyyttä on maallikonkaan mahdotonta lyhyessä ajassa selvittää. Otsikot kuten A biologigal approach to dolphinarium water purification, Pullokuonodelfiinin signaaliäänien analysointi fast fourier transformer-spektogrammien avulla tai Mobile Submarine Acoustic Recorder of Transients eivät kerro paljoakaan, mutta osoittanevat kuitenkin vääriksi ne väitteet, ettei mitään tieteellistä tutkimusta olisi tehty.

 

Entä mikä on delfinaarion taloudellinen merkitys Särkänniemen toiminnalle?

Senkin arviointi on Seppälän mukaan hankalaa. Särkänniemen ylivoimaisesti suosituin lippu on 37 euroa maksava ranneke, jolla pääsee kaikkiin kohteisiin. On vaikea jyvittää, mikä on yhden kohteen osuus tuotoista. Delfinaario aiheuttaa myös paljon kuluja.

”Olen varma, että Särkänniemi jatkaisi toimintaansa menestyksekkäästi ilman delfinaariota. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että se on asiakkaillemme tärkeä kohde.”

Delfinaarion esimies ehti jo lytätä ajatuksen delfiinien eläkepäivistä, mutta onko toimitusjohtajalla näkemystä siitä, mitä delfiineille tapahtuu siinä vaiheessa, kun ne ovat liian vanhoja esiintymään?

”Delfiinit ovat hyvin yksilölllisiä. Nyt ne ovat kaikki erittäin hyvässä kunnossa, mutta meillä on suunnitelmat siitä, että jos joku eläin ei jaksa, miten silloin toimitaan.”

Millaiset suunnitelmat?

”Tämä on hyvä kysymys sinällään. On esitetty, että luonnollisen poistuman kautta delfinaario joskus suljetaan. Se ei ole kauhean hyvä ajatus, koska jos on enää kaksi delfiiniä jäljellä, se ei ole enää lauma, joka on delfiinille tärkeä. Sen odottelu, että yksi vielä poistuu, ei tunnu eettisesti kauhean oikealta.”

 

Eli kolmannen kerran: mitä delfiineille tapahtuu, kun ne eivät enää jaksa esiintyä?

”Meillä on sekä moraalinen että eettinen vastuu näistä eläimistä, sekä nyt että tulevaisuudessa. Niistä pitää pitää hyvää huolta. Sitä selvitellään koko ajan ja kerätään tietoa, mitkä ovat parhaita tapoja.”

Seppälä uskoo, että ”tämänhetkisen tilanteen valossa” delfinaarion toiminta jatkuu vielä pitkään. Vaikka asiaa ei sanota suoraan, ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, että Veeran ja Leevin syksyllä syntyvä poikanen voi ratkaista paljon. Jos se jää henkiin, delfinaariolla tuskin on intressiä ryhtyä ajamaan toimintaa alas.

Särkänniemen hallituksen puheenjohtaja on kokoomuksen kansanedustaja ja tamperelainen kuntapoliitikko Sofia Vikman. Hän kieltäytyy ensin kommentoimasta delfinaarion toimintaa mitenkään, mutta vastaa pienen patistelun jälkeen sähköpostitse.

”Kysymys delfinaarion sulkemisesta ei ole tällä hetkellä ajankohtainen, koska meillä on moraalinen ja eettinen vastuu nykyisistä eläimistä, mikä ei pääty niiden esiintymisikään, vaan jatkuu koko eliniän. Delfiinien siirto mereen ei ole vaihtoehto, ja se on myös eläinsuojelulain vastaista. Kokeneet Särkänniemen delfiininkouluttajat ja eläinlääkärit tuntevat delfiinit ja pitävät eläimistä parempaa huolta kuin kukaan muu.”

”Luonnollisen poistuman kautta tapahtuva alasajo voi tulla mahdollisesti ajankohtaiseksi 10–20 vuoden aikajänteellä, mutta yhden tai kahden eläimen pitäminen ei ole oikein delfiineille, vaan silloin tulisi pohdittavaksi esimerkiksi niiden siirto Ruotsiin.”

 

Veera-delfiinin poikanen syntyi 8. lokakuuta 2014. Se kuoli ”äkillisesti ja odottamatta” 16. lokakuuta 2014.

 

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 25–26/2014.