Mitä jos kaikki maailman äänilevyt löytyisivät verkosta?
Lähes kaikissa kehittyneissä maissa lainsäädäntö on velvoittanut kansalliskirjaston kokoamaan ja luetteloimaan maassa julkaistut painotuotteet niin, että digitaalisten arkistojen rakentaminen on ollut helppoa. Olisiko aika dokumentoida myös äänilevyt samalla tavalla, kysyy Yleisradion äänitearkiston päällikkönä työskennellyt Pekka Gronow Kanava-lehdessä.
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 7/2023. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa julkaistuja tekstejä verkossa.
KUN uudet nettipalvelut alkoivat kasvaa, kehittäjät uhosivat, että pian kaikki maailman kirjat saadaan verkkoon. Vuonna 2004 Frankfurtin kirjamessuilla Google ilmoitti käynnistävänsä useiden kirjastojen kanssa massiivisen digitointiohjelman, jonka päämääränä olisi valtava Google-kirjasto. Samanaikaisesti verkkoon ilmestyi satojatuhansia äänitteitä ja elokuvia, osa laillisesti ja vielä suurempi osa laittomasti.
Pian selvisi, että digitaalisiin kirjastoihin liittyi tekijänoikeudellisia ongelmia, joita kaikki eivät tulleet ajatelleeksi. Kun kirja tai lehti on hankittu kirjastoon, se voidaan fyysisessä muodossa vapaasti lainata asiakkaille. Mutta jos se on digitoitu, käyttöön tarvitaan oikeudenomistajien luvat. Yhteen ainoaan aikakauslehden numeroon voi olla niputettuna niin monenlaisia oikeuksia, että niiden jäljittäminen on väitöskirjan arvoinen tehtävä. Vuonna 2008 suuret kansainväliset kustantajat haastoivat Googlen oikeuteen, ja hanke seisahtui.
