Ministeriö perustelee uudistuksia lukion vetovoiman hiipumisella, mutta se ei ole enää totta: ”Todellisuudessa suosio on noussut”
Vuodesta 2012 lähtien yhä useampi yhdeksäsluokkalainen on halunnut ensisijaisesti lukioon.
Marraskuussa 2017 Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi selvityksen lukioiden tilasta ja niiden kehittämistarpeista. Ministeriön selvityksessä esimerkiksi kerrottiin, että lukiolaisten määrä on tippunut 12 prosenttia vuodesta 2006 vuoteen 2016. Se loi kuvan, että lukion suosio olisi laskenut peruskoululaisten keskuudessa.
Todellisuudessa lukioon menneiden osuus peruskoulunsa päättäneistä kuitenkin kasvoi 1,6 prosenttiyksikköä kyseisten vuosien aikana.
Vuosina 2006–2016 lukioon menneiden osuus toki laski välillä ja oli alimmillaan vuonna 2011, jolloin yhdeksäsluokkalaisista vain 49,6 prosenttia päätyi lukioon.
Vuodesta 2012 lähtien yhä useampi yhdeksäsluokkalainen on halunnut lukioon: Kevään 2018 yhteishaussa 58 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista haki ensisijaisesti lukioon. Vuonna 2017 prosenttiosuus oli 57, ja sitä edellisenä vuonna 56.
On myös totta, että lukiolaisten määrä vähentyi vuodesta 2006 vuoteen 2016 kolmella tuhannella opiskelijalla. Lasku johtuu osin ikäluokkien pienentymisestä, osin siitä, että vuosien 2006–2016 välisenä aikana ammatillisen puolen suosio kasvoi kahden prosenttiyksikön verran.
Peruskoulun päättäneiden määrä on ollut 2000-luvun aikana selvässä laskussa. Kun vuosituhannen alussa ikäluokan koko oli hieman yli 66 000 oppilasta, vuonna 2016 määrä jäi 57 600:aan.
Pitkällä aikavälillä lukion suosio voi katsoa laskeneen vuodesta 2003 lähtien, jolloin peräti 55,1 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista päätyi lukion penkille.
Tämän jälkeen lukiolaisten osuus ikäluokastaan vähentyi tasaisesti vuoteen 2012 saakka, jonka jälkeen se kääntyi jälleen nousuun.
Opetusneuvos Petri Lehikoinen Opetushallituksesta kertoo, että harhakäsitys lukion suosion laskusta voi perustua vuosittain kesäkuussa julkistettaviin yhteishakujen tuloksiin. Niissä ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden määrä näyttää suurelta, sillä mukaan lasketaan myös aikuisopiskelijat ja ylioppilaiksi jo valmistuneet hakijat.
Lehikoinen korostaa, että kyseessä ovat eri luvut kuin silloin, kun puhutaan yhdeksäsluokkalaisten ensisijaisista hauista.
”Joissakin medioissa on puhuttu täysin virheellisesti lukiokoulutuksen suosion laskusta, kun todellisuudessa suosio on noussut”, Lehikoinen sanoo.
Lukion suosio kuitenkin todella laski 2000-luvun alkupuolella. Mistä se johtui?
Jyväskylän yliopiston professori Jouni Välijärvi sanoo, ettei asiasta ole tutkittua tietoa.
Mahdollisiksi syiksi hän nostaa ensinnäkin ammatillisen koulutuksen myönteisen imun, joka alkoi lukuisten EU-rahoitteisten hankkeiden avulla 2000-luvun alusta ja kesti aina 2010-luvun alkupuolelle saakka.
Toinen syy lukion suosion laskulle ja ammatillisen puolen kasvulle on Välijärven mukaan koulutuksen arvostuksen heikentyminen nuorten keskuudessa, mikä on käynyt ilmi Nuorisobarometri-tutkimuksesta.
”Sosiaalinen media välittää tehokkaasti kuvaa yksittäistapauksista, jotka rikastuvat ilman ’ajan tuhlaamista’ koulutukseen. Kulttuurisesti vahvatkin arvostukset muuttuvat pikkuhiljaa peittäen alleen sen faktan, että pääsääntöisesti toisen asteen koulutus on entistä välttämättömämpi edellytys työelämään ja yhteiskuntaan integroitumiselle”, Välijärvi sanoo.
Välijärvi sanoo, että myös peruskoulussa hyvin menestyneet oppilaat hakeutuivat 2000-luvun alusta lähtien aiempaa useammin ammatilliseen koulutukseen, sillä he halusivat ammatin nopeasti.
Lisäksi ammatillisen koulutuksen arvostusta kasvatti tieto, että myös sen kautta on mahdollisuus jatkaa aina yliopistoon saakka. Se auttoi Välijärven mukaan myös ammattikorkeakoulujen vakiintumista osaksi korkeakoulusektoria.
Paikkakunnalla, jossa lukiota ei ole, saattaa lukioon hakeneiden osuus olla vain kolmannes ikäluokasta.
Lukioiden määrä on kymmenessä vuodessa vähentynyt 66 lukiolla. Tällä hetkellä lukioita on yhteensä 340 kappaletta.
Vaikka lukioita on entistä vähemmän, sillä ei ole ollut vaikutusta lukiolaisten määrään, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri. Lukioiden määrä on laskenut pääosin kuntien sisällä tapahtuneiden yhdistymisten kautta.
”Lukioiden alueellisessa saavutettavuudessa ei ole tapahtunut juuri heikentymistä”, Värri sanoo.
Toisaalta hän myöntää, että on alueellisia eroja siinä, hakeudutaanko lukioon vai ammatilliseen koulutukseen. Esimerkiksi Helsingissä 72,8 prosenttia peruskoululaisista haki ensisijaisesti lukioon.
Paikkakunnalla, jossa lukiota ei ole, saattaa lukioon hakeneiden osuus olla Värrin mukaan vain kolmannes ikäluokasta.
”Siihen tietysti liittyy hyvin vahvasti myös vanhempien koulutustausta. Erityisesti äidin koulutustaustalla on vahva yhteys lasten kouluttautumiselle.”
Vaikka jollakin paikkakunnalla nuori voi päästä lukioon niin sanotusti sisään kävelemällä, voi pääkaupunkiseudulla jäädä ilman opiskelupaikkaa korkeiden keskiarvovaatimusten vuoksi.
Esimerkiksi Espoossa lukioon pääsi alimmillaan viime keväänä noin 7,7:n keskiarvolla, vaikka kaupunki on lisännyt merkittävästi aloituspaikkojen määriä suhteessa yhdeksäsluokkalaisten määrään.
”On myös sellaisia, jotka eivät ole lukioon päässeet, vaikka ovat sinne ensisijaisesti hakeneet”, kertoo Espoon lukiolinjan päällikkö Tapio Erma.
Kesällä 2018 hyväksytty uusi lukiolaki on ollut asetusten osalta lausuntokierroksella syksyn aikana.
Uusi laki korostaa aiempaa enemmän lukion roolia jatko-opintoihin valmistavana koulutuksena. Lisäksi lukiopaperit vaikuttavat jatkossa yhä enemmän korkeakoulujen opiskelijavalintaan.
Välijärvi näkee, että tutkinnon merkityksen korostuessa esimerkiksi stressi ja uupumus lisääntyvät.
”Todennäköisesti myös välivuodet ja jatko-opintojen ongelmat lisääntyvät entisestään, vaikka hallituksen tavoite on päinvastainen”, sanoo Välijärvi.
Suomen lukiouudistuksen tavoitteena on vähentää välivuosia ja kasvattaa toiselta asteelta korkeakouluun jatkavien osuutta. Tällä hetkellä esimerkiksi nuorista aikuisista eli 25–34-vuotiaista ainoastaan 41 prosenttia on korkeakoulutettuja, kun Suomi tavoittelee nuorten aikuisten korkeakoulutettujen osuuden nostamista 50 prosenttiin koko ikäryhmästä.
Lisäksi Suomi tavoittelee koko väestön osaamisen vahvistamista. Tällä hetkellä Suomi on painunut alle OECD-maiden keskiarvon, sanoo lukiouudistusyksikön projektipäällikkö Tiina Silander opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
”Koska lukiokoulutus on pääasiallinen väylä korkeakouluihin, on sen vetovoimasta huolehdittava.”
Kuntaliiton Värri sanoo, ettei Suomi ole pudonnut kansainvälisestä kehityksestä. Muut maat ovat vain menneet kovaa vauhtia eteenpäin, ja Suomi on jämähtänyt kehityksessä paikalleen.
Uuden lukiolain on määrä astua voimaan elokuussa 2019.
Oikaisu
Juttua muokattu 15.11.2018 klo 15.20: Korjattu virheellinen tieto, jossa väitetään uudessa lukiolaissa korostettavan ylioppilastutkinnon merkittävyyttä korkea-asteelle hakiessa.