Miksi pääkaupunkiseudun päiväkodit kärvistelevät hoitajapulassa?

Helsinki
Teksti
Elina Järvinen
Lapsia päiväkoti Silkkiuikun pihalla Helsingissä heinäkuussa 2010. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.

Helsingin kaupunki -> Avoimet työpaikat -> Päivähoito.

Ilmoituksia riittää selattavaksi. Niitä on yli viisikymmentä. Päiväkoti Ruusu etsii lastenhoitajaa, samoin Floora, Haukka ja Masto. Paikka vakituinen. Päiväkoti Terhi etsii lastentarhanopettajaa, samoin Katiska ja Ruuti.

Helsingin päiväkodit kärsivät työvoimapulasta. Paikkoja on auki ja päteviä hakijoita vähän, jos ollenkaan.

Päivähoidon johtajalla Satu Järvenkallaksella on tilastoja. Noin viisi prosenttia vakituisista lastenhoitajista ja viisi prosenttia vakituisista lastentarhanopettajista on epäpäteviä. Käytännössä virkoja hoidetaan määräaikaisilla työsuhteilla, sillä epäpätevää ei voida vakinaistaa.

Kouluttamatonta henkilökuntaa taas on ollut pakko palkata, koska koulutettua ei ole ollut saatavilla.

Järvenkallas puhuu ”kokonaisvajeesta”, joka on kahdentoista prosentin luokkaa. Siinä ovat mukana sijaisuudet sekä auki olevat paikat.

Järvenkallaksen mielestä tilanne on huolestuttava.

”Pidän sitä vakavana”, hän sanoo. ”Kyllä hoitajan on tunnettava lapsen kehitys. Koulutettu henkilöstö takaa hoidon laadun.”

Tilanne ei ole uusi. Helsingin sosiaalitoimi kirjelmöi asiasta opetusministeriölle jo keväällä 2009. Se vaati, että lastentarhanopettajia on koulutettava lisää.

Reilu viikko sitten ongelmaan tarttui tuore apulaiskaupunginjohtaja, kokoomuslainen Laura Räty. Hän kirjoitti asiasta blogiinsa ja piti tilannetta ”katastrofaalisena”. Seuraavan kymmenen vuoden aikana ongelma kärjistyy entisestään, sillä yli 300 kaupungin lastentarhanopettajaa jää eläkkeelle. Mitä sitten tehdään?

”Hallituksen onkin viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin lastentarhanopettajien koulutuspaikkojen lisäämiseksi pääkaupunkiseudulla”, Räty kirjoitti.

Lastentarhanopettajia valmistuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Lastenhoitajia sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista. Koulutus kestää kahdesta kolmeen vuotta.

Helsingin palkkalistoilla on tällä hetkellä 1 200 lastentarhanopettajaa ja 1 700 lastenhoitajaa. Päiväkoteja on 250.

Satu Järvenkallas on seurannut tiiviisti ”yhä pahentunutta” tilannetta. Päiväkotien henkilökunta ei ole valittanut työoloistaan eivätkä vanhemmat päivähoidosta. Miksi henkilökuntaa ei sitten saada?

”Osa lastentarhaopettajiksi valmistuvista jatkaa varmasti opintoja”, hän sanoo. ”Ja onhan siellä päiväkodissa työntäyteistä, niin kuin töissä on. Ja tietenkin palkkakysymykset ovat asia erikseen.”

Palkka on asia, jota Laura Rädyn mukaan ei voida sivuuttaa.

”Pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen on kallista. Eli kyllä niiden, jotka haluavat lastentarhanopettajan töitä tehdä, täytyy miettiä, missä he voivat asua ja elää sillä palkalla”, hän sanoo puhelimessa.

Työnteko voi myös olla vaativampaa kuin muualla, Räty arvioi. Helsingissä on eri kulttuureista tulevia lapsia sekä perheongelmia, ”yleistä syrjäytymistä”, enemmän kuin muualla.

”Eli Helsingissä on varmasti ammatillisesti haastavaa olla töissä. Varhaiskasvatuksen johtaminen ja siihen liittyvät pedagogiset haasteet vaativat suurta ammattitaitoa.”

Helsinki ei ole vaikeuksiensa kanssa yksin. Espoolla ja Vantaalla on työvoimaongelmia myös.

”Yhteinen murhe”, kuten Satu Järvenkallas sanoo.

Koko maan murhe tämä ei ole. Kuntatyönantajat selvitti tilannetta lokakuussa 2010. Se kartoitti, kuinka paljon eri alojen virkoja on kokonaan täyttämättä. Lastentarhanopettajan paikkoja oli auki 150, jolloin vajeprosentiksi laskettiin 2.

Alueellisesta vertailusta näkee, että ongelmia on juuri Etelä-Suomessa. Siellä vajeprosentti oli 3,5 ja Oulun seudullakin lähes 3, mutta muualla maassa käytännössä nolla. Alueellinen vertailu tehtiin vanhan läänijaon mukaan. Lastenhoitajien luvut eivät ole vertailukelpoisia, sillä tähän luokkaan laskettiin myös lähihoitajat, kodinhoitajat ja kehitysvammahoitajat.