Miksi hallituksessa juuri demarit vaativat Hautalan eroa?

Greenpeace
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vihreiden Heidi Hautalan ja sosiaalidemokraattien suhteet ovat olleet tulehtuneet jo vuosikausia.

Valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr) joutui keskiviikkona kovaan paikkaan, kun Iltalehti uutisoi, että hän olisi estänyt valtion omistamaa Arctic Shippingiä tekemästä rikosilmoitusta Greenpeacesta, jonka aktivistit olivat vallanneet yhtiön jäänmurtajia kahteen eri otteeseen.

Tiedot tapahtumien kulusta täsmentyivät sittemmin, ja niistä kävi ilmi, ettei Iltalehden alkuperäinen uutinen ollut suinkaan koko totuus asiasta. Monet poliitikot ja myös toimittajat ehtivät kuitenkin jo puutteellisten tietojen perusteella vaatia Hautalaa tilille ja jopa eroamaan jutun takia.

Kovin yllättävää ei ollut, että kovinta meteliä asiasta pitivät perussuomalaiset, joiden liipasinsormi on tällaisissa asioissa tunnetusti herkkä. Jossain määrin odottamatonta oli sen sijaan, että kovaa kritiikkiä Hautalaa kohtaan kuului myös vihreiden kanssa samassa hallituksessa istuvien demarien riveistä.

Hautalan ja Sdp:n välillä on kuitenkin vuosien ajan ollut jatkuvasti kaikenlaista skismaa, joka tekee sosiaalidemokraattien reaktioista ymmärrettävämpiä.

Monet erimielisyyksistä juontavat juurensa ajasta, jolloin Tarja Halonen oli vielä presidentti ja myös Paavo Lipponen oli aktiivisesti mukana politiikassa.

Halosen kaudella demareita ärsytti tavan takaa Hautalan aktiivisuus erilaisissa presidentin valtaoikeuksien kaventamishankkeissa. Hautala muun muassa arvosteli toistuvasti Halosen innokkuutta osallistua EU:n huippukokouksiin. Se oli hänen mielestään tarpeetonta tunkeutumista pääministerin ja hallituksen reviirille.

Keskustelu aiheesta kävi kuumana erityisesti vuoden 2006 presidentinvaaleissa, joissa Hautala oli itsekin ehdokkaana. Syksyllä 2005 tilanne kärjistyi niin, että Sdp:n tuolloinen puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta syytti Hautalaa vaalien käyttämisestä istuvan presidentin arvosteluun.

Hautala ja demarit ajautuivat törmäyskurssille uudelleen, kun eduskunnassa käsiteltiin vuonna 2006 presidentin oikeutta olla päättämässä Suomen osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin. Tuolloin Hautala ajoi Halosen toisen inhokin Jyri Häkämiehen (kok) kanssa voimakkaasti linjaa, jonka mukaan päätösvalta EU-operaatioista kuului valtioneuvostolle. Tämä oli luonnollisesti Sdp:lle myrkkyä.

Hautala ei säästellyt sanoja myöskään kritisoidessaan Halosen kaudella harjoitettua ulkopolitiikkaa yleensä. Vielä niinkin myöhään kuin vuoden 2011 eduskuntavaalien alla hän kutsui kaksinaamaiseksi Halosen ja muun silloisen poliittisen johdon tapaa hyssytellä esimerkiksi Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia.

Lipposen ja Hautalan energiapoliittinen nokittelu

Lipponen ja Hautala ovat ottaneet pitkin matkaa yhteen muun muassa energiapolitiikasta.

Yksi kovimmista yhteenotoista oli helmikuussa 2007, kun Hautala syytti Lipposta puhemiehen aseman väärinkäytöstä ydinvoimateollisuuden hyväksi. Tuolloin taustalla oli Lipposen vähän aikaisemmin Varsovassa pitämä puhe, jossa hän oli ehdottanut, että 20 prosenttia Euroopan perusvoimasta pitäisi tuottaa ydinvoimalla. Hautala kytki Lipposen esiintymisen myös laajempiin puoluerahoituskuvioihin.

Hautalan ja Lipposen energiapoliittinen nokittelu jatkui senkin jälkeen, kun Lipponen oli jättänyt puhemiehen tehtävät. Kun Lipponen lähti vuonna 2008 saksalais-venäläisen maakaasuyhtiön Nord Streamin neuvonantajaksi, Hautala arveli hänen ryhtyneen edistämään samalla Venäjän geopoliittisia etuja. Nord Streamin yhteydessä Hautala ei edes tyytynyt piikittelemään pelkästään Lipposta vaan kummasteli julkisesti demarien muutenkin näkyvää roolia kaasuputkihankkeessa.

Suomen lähihistoriaa Hautala on eri yhteyksissä käsitellyt tavalla, joka on saanut Lipposen syyttämään häntä suorastaan “sosiaalidemokraattien vastaisesta kiihkosta”. Erityisesti Lipposta on ärsyttänyt Hautalan kiinnostus suomalaisten DDR-yhteyksiä kohtaan. Kun Hautala ehdotti taannoin tutkijoista, toimittajista ja muista “viisaista” koostuvaa komiteaa tutkimaan poliitikkojen Stasi-kontakteja, Lipponen piti sitä ennenkuulumattoman röyhkeänä ja typeränä esityksenä oikeusvaltion syrjäyttämiseksi.

Hautalan alaisuudessa haparoivasti harjoitettu omistajaohjaus on ollut demarien hampaissa ennen Greenpeace-jupakkaakin. Heidän mielestään Hautala on pitänyt ministerinä liikaa valtionyhtiöiden johdon puolta ja osoittanut liian vähän ymmärrystä työntekijöitä kohtaan. Samalla Hautalasta on tullut eräänlainen symboli politiikalle, joka demarien mielestä on ollut yksi suuri syy heidän kannatuksensa alamäkeen.