Suomen luonto yksityisille firmoille? Metsähallituksen yhtiöittämisestä raju riita

Vastustajat pelkäävät, että valta kansallisomaisuuteen karkaa yrityksille.

liikelaitos
Teksti
Hannu Pesonen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Hallituksen pyrkimys uudistaa Metsähallitus on nostanut kiivasta vastarintaa. Kritiikki on voimistunut eri puolilla: Metsähallituksen sisällä, useissa sen keskeisissä sidosryhmissä, kunnissa ja myös eduskunnassa yli puoluerajojen.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee metsähallituslakia, jonka on ilmoitettu astuvan voimaan vuoden 2015 alussa. Lain tarkoitus on muuttaa Metsähallitus liikelaitokseksi samaan tapaan kuin esimerkiksi Tielaitoksesta tuli Destia vuonna 2008.

Suuri osa lain hankalista periaatekysymyksistä on kuitenkin yhä auki, ja esityksen nykymuodon vastustus kasvaa.

Yksi vastustajien peloista on, että yhtiöittämisen myötä päätösvalta metsäomaisuudesta siirtyy yksityisille yrityksille.

Metsähallitusta koskeva laki vaikuttaa keskeisesti niin Suomen luontoon, yrityksiin, kuntiin kuin kansalaisiinkin.

Arvostelijoiden mielestä lakia on kuitenkin valmisteltu poliittisten intohimojen eikä asiaperusteiden pohjalta. Valmistelu on tehty salassa, asiantuntijat sivuutettu ja sidosryhmät suljettu ulkopuolelle.

 

Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka päätehtävä on hoitaa valtion metsäomaisuutta tuottavasti. Sen valvonnassa on 12,6 miljoonaa hehtaaria maa- ja vesialueita – kolmasosa Suomen pinta-alasta.

Metsähallitus myy vuosittain metsäteollisuudelle noin kymmenesosan sen tarvitsemasta puusta. Metsähallituksen vuotuisen puu- ja luonnonvarakaupan arvo on noin 350 miljoonaa euroa, josta se tulouttaa valtion kirstuun 120 miljoonaa euroa.

Valtionyhtiöistä ja liikelaitoksista vain Veikkaus ja Fortum yltävät enempään.

Metsähallitus vastaa myös valtion metsien, vesistöjen ja kansallismaisemien suojelusta ja virkistyskäytöstä sekä saamelaiskulttuurin ja porotalouden ylläpidosta. Puukaupasta huolehtii metsätalousosasto, suojelutavoitteista ympäristöministeriön ohjaama luontopalveluosasto.

Lakiuudistus muuttaisi Metsähallituksen erityisliikelaitokseksi, jonka metsätaloustoiminnot eriytettäisiin omaksi osakeyhtiökseen. Valtio omistaisi yhä metsät ja maat, mutta uusi tytäryhtiö tekisi kauppaa sen omaisuudella. Suojelusta ja luontopalveluista vastaisi yhä ympäristöministeriö.

Yhtiöittämispyrkimys aiheuttaa suurta eripuraa, koska se arvostelijoiden mielestä tärvelee Metsähallituksen toimivan kokonaisuuden, vaarantaa tulos- ja yhteiskunnalliset velvoitteet eikä ole edes välttämätön.

Hallitus perustelee uudistusta sillä, että EU vaatii yhtiöittämistä. Kanta perustuu EU:n komission vuonna 2007 tekemään päätökseen, jossa se katsoi silloisen Tielaitoksen saaneen valtiolta kilpailua vääristäviä etuja verotuksessa sekä siksi, ettei se valtion liikelaitoksena voinut mennä konkurssiin.

Silloinen hallitus yhtiöitti Tielaitoksen Destiaksi ja alkoi valmistella muidenkin valtion liikelaitosten rakenteiden muuttamista vastaamaan EU:n ja kansallisia kilpailusääntelyvaatimuksia. Metsähallituksen metsäliiketoiminnan eriyttäminen omaksi yhtiökseen alkoi vuonna 2012.

 

Metsähallitusta seitsemän vuotta luotsannut pääjohtaja Jyrki Kangas sai hankkeesta tarpeekseen viime helmikuussa. Näyttävästi eronnut Kangas ilmoitti, ettei halua olla toteuttamassa uutta lakia, jonka tavoitteista ja tuloksellisuudesta hän on aivan eri mieltä.

Kankaan mukaan EU ei vaadi yhtiöittämistä, vaan kyse on puhtaasti hallituksen poliittisesta päämäärästä. Yhtiöittäminen on hänestä voimavarojen hajottamista, joka eriyttää Metsähallituksen ydintoiminnat toisistaan, murentaa vähitellen koko liikelaitoksen ja siirtää lopulta valtion metsätalouden toimintavallan yksityisille yrityksille.

Vahvempaa epäluottamuslausetta lakivalmistelulle on vaikea kuvitella, sillä Metsähallitus on Kankaan jäljiltä huippukunnossa. Sen tuloutukset valtiolle ovat kuudessa vuodessa kaksinkertaistuneet, ja samalla se on kyennyt vankentamaan suojelemiensa alueiden tilaa.

Metsähallitus on tehnyt viime vuosina jatkuvasti ennätystuloksia ja tulouttanut valtiolle sen vaatimat 120 miljoonaa euroa.

Suorituksen arvoa korostaa se, että yhteiskunnallisten velvoitteiden takia valtion metsien tuottokyky on vain noin 60 prosenttia yksityismetsien vastaavasta.

Valtio on myös jatkuvasti lisännyt niiden alueiden suojeluvelvoitteita, joilta rahaa pitäisi tahkota.

 

Kankaan eron jälkeen kädenvääntö lakiuudistuksen sisällöstä ja kohtalosta on koventunut. Arvostelijat kysyvät, pitääkö yhtiöittää vain yhtiöittämisen vuoksi, kun seuraukset ja hyödyt ovat epäselviä mutta riskit suuria.

”Päätös on hätiköity ja turha, eivätkä perusteet ole kestäviä”, sanoo kuljetusesimies Irene Rantala Rovaniemeltä. Hän edustaa Metsähallituksen henkilöstöä liikelaitoksen hallituksessa.

”Meille hoetaan koko ajan, että mikään ei muutu, mutta samaan aikaan näemme, että uudistus muuttaa paljonkin. Kuulemme lausuntoja, että asiat voisi yhtä hyvin hoitaa toisinkin.”

Henkilöstö ja varsinkin metsätalouden aluejohto tukevat vahvasti Kankaan näkemyksiä yhtiöittämisen riskeistä.

Rantala muistuttaa, että EU ei ole koskaan todennut, että tasaveroinen kilpailuasema edellyttäisi liikelaitoksen yhtiöittämistä – ei Destian eikä varsinkaan Metsähallituksen yhteydessä.

Euroedustaja Esko Seppänen (vas) teki EU:n komissiolle kirjallisen kysymyksen Destia-päätöksestä tuoreeltaan. Vastauksessaan vuonna 2008 komissio totesi, ettei päätöksestä ole johdettavissa liikelaitoksiin kohdistuvaa yleistä yhtiöittämisvelvoitetta.

Samaan arvioon päätyy liikelainsäädäntöön erikoistunut asianajotoimisto Krogerus viime vuoden lopulla Metsähallitukselle laatimassaan muistiossa.

Krogeruksen yksiselitteinen johtopäätös on, että ”Metsähallituksen metsätalous- ja muita liiketoimintoja olisi EU-sääntelyn ja kansallisen sääntelyn puitteissa täysin mahdollista harjoittaa myös muussa kuin osakeyhtiömuodossa”.

Metsähallituksen nykymalli on yleinen EU:ssa, eikä muissa maissa metsähallituksia ole yhtiöitetty EU:n Destia-päätöksen seurauksena.

Kilpailuongelma on nyt teoreettinen, mutta yhtiöittämisellä siitä tehdään todellinen, huomauttaa Kirsi-Marja Korhonen, Metsähallituksen metsätalouden aluejohtaja Pohjois-Suomessa. Uudistus ei poista kilpailuesteitä, koska yhtiöllä säilyy yksinoikeus liiketoimintaan valtion metsissä

”On hyvin mahdollista, että joudumme muutaman vuoden välein perustelemaan EU:lle miksi näin on”, Korhonen sanoo.

Metsäyhtiö Tornator on jo vaatinut, että yksinoikeus kumotaan, ja ilmoittanut haluavansa mukaan hoitamaan valtion talousmetsiä.

 

Metsäliiketoimintojen yhtiöittämistä ajavat ne, jotka siitä eri syistä hyötyvät: kokoomus, vihreät, ympäristöministeriö sekä Metsähallituksen luontopalvelujen johto.

Uudistusta toteutetaan maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok) johdolla. Kokoomukselle tärkeää on itse yhtiöittäminen.

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) kannattaa hanketta, koska ympäristöministeriön suoraan ohjaamien luontopalvelujen asema korostuisi Metsähallituksen sisällä, etenkin maankäyttöasioissa. Luontopalvelujen kautta ministeriön vaikutusvalta kasvaisi.

Metsätalouden yhtiöittämisen seurauksena 80 prosenttia uuden liikelaitoksen henkilökunnasta toimisi julkisissa hallintotehtävissä, pääosin ympäristöministeriön ohjauksessa.

Kannatus kokoomuksen ja vihreiden piirissä ei ole ehdotonta.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto (vihr) pitää nykyistä mallia kaikkien osapuolten kannalta parhaiten toimivana. Pohjoisen ja maaseudun vihreät ovat huolissaan lakiuudistuksen vaikutuksista.

Pohjoisessa myös kokoomuslaiset arvostelevat uudistusta, mutta julkisuudessa he seisovat oman ministerinsä takana.

 

Kun EU-perustelu on menettänyt arvoaan, lainvalmistelijat ovat alkaneet korostaa toista seikkaa: hankkeella on kiire, koska Metsähallituksen rakenne perustuu jo kumottuun liikelaitoslakiin.

Lakiehdotus on määrä viedä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan 1. huhtikuuta. Näin eduskunta ehtisi hyväksyä lain vielä ennen kesälomaansa.

Mikään ei edellytä, että laki pitäisi säätää tammikuuksi 2015, muistuttaa Metsähallituksen Kirsi-Marja Korhonen.

”Metsähallitus toimii vanhan metsähallituslain pohjalta, kunnes toisin säädetään. Lakia on toki pakko muuttaa, mutta on todella vääristelyä väittää, että toimisimme laittomassa tilassa.”

Huolellinen harkinta olisi nyt tarpeen, Korhonen sanoo. Monien erityistavoitteittensa takia Metsähallitus ei hänen mielestään vain sovi malliin, johon se halutaan väkisin sovittaa.

Korhosen mukaan yhtiöittäminen uhkaa juuri sitä, mitä kansalaiset ja sidosryhmät Metsähallituksessa arvostavat: maiden monikäyttöä ja metsätalouden yhteensovittamista muun käytön kanssa.

”Työtämme on leimannut hyvin vahva paikallisten asukkaiden kuuleminen. Asioista on sovittu tyyliin ’siirretään hakkuut ensi viikolle, koska porot kulkevat juuri nyt sitä kautta’.”

”Tämä arkinen yhteensovittaminen on nyt vaarassa kadota. Käykö uudessa mallissa kuitenkin niin, että metsien käytöstä päätetään kaukana liikelaitoksen konttorissa ja metsätaloutta paikan päällä harjoittava yhtiö keskittyy voiton maksimointiin?”

 

Metsähallituksella on 17 000 maankäyttösopimusta kolmansien osapuolten kanssa: poroisäntien, kuntien, matkailuyrittäjien, luontojärjestöjen, sahojen ja saamelaisten. Metsätalouden paikallisesimiehillä on ollut varsin laajat valtuudet neuvotella ja tehdä sopimuksia heidän kanssaan. Uusi yhtiö ei saa läheskään samanlaista päätös- ja toimivaltaa. Lakiesityksessä sille jätetään rajallisia ja nimellisiä sopimusoikeuksia.

Valtion kiinteistövarallisuutta koskevan omistajapuhevallan luovuttaminen osakeyhtiölle merkitsisi niin olennaista päätösvallan siirtoa valtion omistaja-ohjauksen ulkopuolelle, että se vaatisi perustuslainsäätämisjärjestyksessä laadittavaa poikkeuslakia, arvioi asianajotoimisto Krogerus muistiossaan.

Lisäksi käyttöoikeussopimukset on tarkoitus tehdä jatkossa suoraan maa- ja metsätalousministeriön ja tulevan yhtiön välillä. Näin Metsähallitus ohitetaan kokonaan.

”Paikallinen yhteistyö on pohjoisen ja Kainuun selkosilla todella tärkeää. Jos monikäyttömetsätalous romutetaan, joudutaan pian törmäyskurssille”, Irene Rantala sanoo.

”Silloin katoaa myös toiminnan yhteiskunnallinen hyväksyttyvyys.”

 

Nykymallinsa ansiosta Metsähallitus on pystynyt sekä toimimaan tuottavasti että täyttämään velvoitteensa jopa karussa Pohjois-Suomessa. Pelkona on, että yhtiö ei samaan kykene.

Tilanne huolettaa sahateollisuutta, alueen kuntia, saamelaisväestöä ja porotaloutta.

”Metsähallituksen vahvuus on toiminnan tasaisuus ja ennakoitavuus. Malli on mahdollistanut sahateollisuuden säilymisen Pohjois- ja Itä-Suomessa. Yhtiöittäminen vaarantaa sen”, sanoo toimitusjohtaja Kai Merivuori Suomen Sahat Oy:stä, joka edustaa noin puolta Suomen sahatavaran tuotannosta.

”Yhtiöittämisen tarkoitus on tehostaa toimintaa, mutta sitä on lähdetty runnomaan kategorisesti arvioimatta, toimiiko se. Sahateollisuus ehdottaa, että lakiesitys palautetaan valmisteluun yleisen kustannustehokkuuden selvittämiseksi.”

Samaa mieltä on 29:ää kuntaa edustavan Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntajohtaja Pauli Harju.

”Metsähallitus on hankkinut hyväksyttävyytensä tuottamalla kasvukeskuksille puuta ja turvaamalla siten myös asutusta. Uusi malli vähentää hakkuita ja paikallisten mahdollisuuksia vaikuttaa alueiden käyttöön”, Harju sanoo. ”Yltiöpäinen usko siihen, että kaiken voi osakeyhtiöittää, on mennyt järkyttävän pitkälle. Hanketta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, ja ratkaisut pitää tehdä mutu-tuntumalta.”

Myös Suomen saamelaisten korkeimman poliittisen elimen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (rkp) pitää yhtiöittämistä arveluttavana.

”Siitä on saatu tietoja vasta ihan loppuvaiheessa, eikä vieläkään tarkkoja malleja saati selvityksiä tuotosta ja hyödyistä”, Näkkäläjärvi sanoo.

”Yhtiösalaisuuden suojissa voidaan hakata metsiä paljaiksi ja on vaara, että valtio voi yhtiöittämisen kautta myydä omaisuutensa. Muutos on suuri ja sen perustuslailliset ongelmat on selvitettävä tarkoin.”

 

Lainvalmistelijoiden viimeinen peruste yhtiöittämiselle on uuden mallin parempi tuotto.

Silti Metsähallituksen oma väki ennustaa, että se pudottaa ainakin 10 miljoonaa euroa tuloksesta.

Heidän arvionsa eivät ole lainvalmistelijoita kiinnostaneet. Maa- ja metsätalousministeriö näyttää mieluummin tekevän tuloslaskelmat hallinnollisina päätöksinä.

”Riskianalyyseja pitäisi tehdä ministeriön ohjaamina, mutta meiltä ei niitä ole pyydetty. Päinvastoin on annettu ymmärtää, että teemme liikaa kysymyksiä”, sanoo Kirsi-Marja Korhonen.

Lakiuudistuksen piti edetä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan jo maaliskuun alussa, mutta ilmeisesti juuri laskelmien puute lykkäsi sitä kuukaudella.

Edes valtiovarainministeriö ei ole saanut arvioita, onko uuden yhtiön kulurakenne nykyistä metsänmyyntimallia keveämpi tai miten tulos vertautuu nykyiseen tuloutukseen, myöntää neuvotteleva virkamies Juha Majanen, joka on osallistunut lakiuudistuksen valmisteluun valtiovarainministeriön edustajana.

”Maa- ja metsätalousministeriön viesti meille on ollut se, että Metsähallitus tulee toimimaan muuten nykyisellään, mutta yhtiöittäminen on heidän käsityksensä mukaan taloudellisesti välttämätöntä”, Majanen muotoilee.

Liiketoimintasuunnitelma kassavirtalaskelmineen ja tasearvio kuuluvat perusmittareihin, jotka perustettavilla yhtiöillä yleensä on.

”Ne annetaan yleensä ensimmäisinä, koska ne kertovat hankkeen elinkelpoisuudesta ja suunnitelmien uskottavuudesta”, Majanen sanoo.

”Olemme pyytäneet niitä, mutta emme ole niitä saaneet. Niitä on nyt luvassa lähiviikkoina.”