Miten voi suomalainen demokratia?
Suomi on tottunut paistattelemaan kansainvälisten demokratiavertailujen kärkipaikoilla. Ne eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, kirjoittavat Sitran asiantuntijat Veera Heinonen ja Hannu-Pekka Ikäheimo Kanava-lehdessä.
8
MIN
Megatrendi yllätti päätöksentekijät. Syksyn kehysriiheen valmistauduttiin jälleen kriisitunnelmissa. Sote-menojen kasvuun ei näy löytyvän ratkaisuja, vaikka Suomen väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikentyminen ja siitä seuraavat julkisen talouden ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä. Sanahaulla ”kestävyysvaje” ensimmäiset mediaosumat vievät 2000-luvun alkuun.
Toimiva demokratia tarvitsee kykyä ennakoida. Silti juuri ennakoinnissa demokratiat ovat historian saatossa osoittautuneet surkeiksi. Demokratian kriisejä ensimmäisestä maailmansodasta eurokriisiin tutkineen David Runcimanin mukaan demokratioille on tyypillistä, että ne toimivat vasta pakon edessä. Siksi kriisit seuraavat toisiaan. Suomessakin vuosikymmeniä hillotut Nato-optiot haluttiin lunastaa vasta, kun Venäjän tankit jo vyöryivät Ukrainan rajojen yli.
Akuuteissa kriiseissä demokratiat ovat osoittaneet, että niillä on kaksi erityistä vahvuutta. Yhtäältä niillä on kyky yhdistää voimat, kun uhkasta on tullut liian iso sivuutettavaksi. Mutta niillä on myös kyky kokeilla uutta, uudistua ja muuttaa suuntaa. Diktatuurit ovat demokratioita jähmeämpiä poikkeamaan valitulta kurssilta tai myöntämään virheitään. Se tekee niistä demokratioita haavoittuvampia olosuhteiden äkillisille muutoksille.
Monet nykypäivän kriiseistä ovat kuitenkin perinteisiä sotia hitaammin kehkeytyviä. Suomessa oppimistulokset niin matematiikassa, luonnontieteissä kuin lukutaidossa saivat laskea hitaasti mutta tasaisesti vuodesta 2006 lähtien. Kansallinen herääminen ”Pisa-kriisiin” tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun olimme jo pudonneet piikkipaikalta kauas kärkimaiden taakse.
