Ihmisyyden epätoivoa
Sergio Augusto Sánchezin novellit yrittävät viedä lukijaa suurten teemojen äärelle, ihmisyyttä kommentoimaan, mutta jokin tärkeä uskalluksen ja lumovoiman taso puuttuu, kirjoittaa Virpi Alanen Parnasso-lehdessä.
Pieniin tarinan liikahduksiin luottava Sergio Augusto Sánchez (s. 1984) tarkastelee toisessa suomennetussa novellikokoelmassaan ihmisenä olemisen ajankohtaisia haasteita ristiriitaisessa maailmassa. Emmi Ketosen suomentama Oman tiensä eläimet on lupaavaa, monin paikoin kekseliästä novellistiikkaa, vaikka kokonaisuutena teos tuntuukin vielä jäävän lupaavuuden asteelle, odottamaan kirjailijan seuraavia taidonnäytteitä.
Sánchez viljelee maagisen realismin maailmoille tyypillistä vaihtoehtoisuutta ja tilannekuvauksen äkillisiä käänteitä. Novellien kuvaama todellisuus ei näyttäydy vain yksitasoisena. Tulkinnoille annetaan tilaa, ja yhteiskuntakritiikin kärki osoittaa ihmisen toiminnan kammottavaan typeryyteen.
Sánchez on elämän sietämättömän keskinkertaisuuden tarkastelija. Novellien henkilöt ovat erityisillä tavoilla ylimielisen pikkumaisia – ennen kaikkea itselleen.
Kolumbialainen kirjailija muutti Suomeen vuonna 2022, mutta novellit sijoittuvat kolumbialaiseen kaupunkiin, jota kuvataan hivuttaen realistista nykykaupunkitilaa kohti dystooppisempia maisemia.