Mitä jää mieleen ruuduiltas, etäkoulutie

Timo Kalliokoski voitti lukiolaisille järjestetyn Suomalaisen kirjoituskilpailun. Voittajatekstissä hän käsittelee ajoittain humoristisestikin pandemia-ajan etäkoulun erityispiirteitä.

etäopetus
Teksti
Timo Kalliokoski
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen

Syysaamu kirpeä koittaa / yli heräävän kaupungin / ja sen laidassa koski soittaa / tutun sävelen ilmoihin, virkkoo puhuja V. A. Koskenniemen Koulutie-runossa (1924), joka lienee monelle tuttu Sibeliuksen säveltämänä lauluna. Keväällä 2020 ei kirpakalle aamunkoille yht’äkkiä ehdoin tahdoin altistuttu, kun koulupäivään valmistauduttiin kotien lämmössä, yli heräävän läppärin, ja kaupungin laidan kosken kohina vaihtui käyttöjärjestelmän käynnistyssäveleen.

Haluaisin ajatella, että jo koulumatkan taittamisella on suuri merkitys eheän koulupäivän rakentumisessa. Runon koulumatkalla tuntuu aamun kirpeys ja kosken solina kantautuu korviin, ja juuri tuollaiset aistihavainnot kotiportilta kouluun asti herättelevät hetken päästä oppimaan – ajoipa koululainen sitten metrolla Itä-Helsingistä Kruununhakaan, kuten paras ystäväni, tai meni suksella Lieksan Jamalista Murtovaaralle, kuten edesmennyt mummini.

Itse astelen opinahjolleni vaivaiset parisataa metriä, mutta tielleni ehtii osua vanhainkodin moikattavia mummoja, pari pihakadun lehmusta sekä jostain talojen välistä tuulahteleva raikas meri-ilma.