Avoimuutta lakien valmisteluun ja lobbaukseen
Puheenvuoro: Suomeen pitää luoda avoimuusrekisteri, jonne lobbarit on rekisteröitävä, kirjoittaa Tuomo Yli-Huttula.
Valta on Suomessa vaihtumassa. Hallitusta kokoava Antti Rinne (sd) on pitkään puhunut niin sanotun komitealaitoksen elvyttämisen puolesta. Ministeriöiden asettamat työryhmät ja virkavalmistelu ovat korvanneet 1990-luvulta alkaen komiteoissa tapahtuneen valmistelun.
Rinne on ehdottanut, että isojen uudistusten valmistelu tehtäisiin jatkossa laaja-alaisesti komiteoissa, joissa olisi edustus eri puolueista sekä asiantuntija- ja intressitahoista. Lakien valmistelu komiteoissa ja työryhmissä saattaa olla monipolvisempaa, mutta lopputulos voi olla kestävämpi ja laajempien tahojen hyväksymä kuin jos valmistelu tapahtuu viranomaisten kesken.
Komitealaitoksen käyttöönotto modernilla ja avoimella otteella on kannatettavaa, mutta se ei saa tarkoittaa valmistelun kätkeytymistä kabinetteihin. Lakien valmistelun on aina oltava mahdollisimman avointa ja vuorovaikutteista. Keskeneräisistä asioista pitää kyetä puhumaan myös julkisuudessa.
Lobbaus on vaikuttamista yhteiskunnallisiin päätöksiin. Viisas päättäjä kuuntelee eri osapuolten näkemyksiä ja asiantuntemusta ennen päätöksentekoa, koska hän ei voi olla joka alan asiantuntija.
Alkuvuodesta eduskunnan puhemiehen Paula Risikon (kok) johtama parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti, että Suomeen on luotava avoimuusrekisteri, jonne lobbarit on rekisteröitävä.
Avoimuusrekisteristä kansalaiset saisivat tietoa tahoista, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon. Päättäjät taas saisivat tarkempaa tietoa heihin vaikuttavien toimijoiden roolista ja rahoittajista. Rekisterin myötä edunvalvontatyötä tekevät voisivat avata omaa vaikuttamistyötään.
Avoimuusrekisteriä koskevan säätelyn on Risikon työryhmän mukaan perustuttava lakiin, ja hallituksen on annettava asiasta esitys eduskunnalle hyvissä ajoin tällä vaalikaudella. Rekisteri koskisi aluksi valtionhallintoa, mutta erittäin tarpeellista on jatkossa ulottaa se myös kunta- ja aluehallintoon.
Keskeneräisistä asioista pitää kyetä puhumaan julkisuudessa.
Suomalainen lobbarikenttä tukee vahvasti avoimuusrekisteriä. Maalikuussa 110 keskeistä lobbaria allekirjoitti vetoomuksen rekisterin puolesta. He kannattavat rekisteriä, johon rekisteröityisivät ammattimaista edunvalvontaa tekevät tahot, kuten toimialojen etujärjestöt, elinkeinoelämä, palkansaajaliike, kansalaisjärjestöt, yritykset, lakiasiaintoimistot, konsultit ja vaikuttajaviestintätoimistot. Rekisteriin kuuluminen avaisi ovet eduskunnan lisäksi valtioneuvostoon, ministeriöihin ja keskusvirastoihin. Rekisteri ei kuitenkaan koskisi tilanteita, joissa kansalaiset olisivat yhteydessä päättäjiin ja viranhaltijoihin yksityishenkilöinä.
Avoimuusrekisterin toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää, että lobbausta harjoittavat organisaatiot otetaan mukaan lainsäädännön valmisteluun. Valmistelun on oltava avointa ja huolellista. Suomalaiset lobbarit toivovat, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan tavoite avoimuusrekisterin luomisesta.
Kansalaisten luottamuksen vahvistaminen poliittista päätöksentekoa kohtaan on tärkeä tavoite. Avoimuusrekisteri olisi tässä merkittävä askel, koska lobbaus kuuluu olennaisena osana avoimeen ja moniarvoiseen demokratiaan. Se lisäisi samalla kansalaisten ymmärrystä lakien ja päätösten valmistelusta.