Lemmentehdas Pariisissa laskee rakkauden algoritmit – ”Naisten nimet ja kuvat vilisevät näytöllä”
Match.comin Euroopan-pääkonttorissa tiedetään, että Kevätkissa olisi sopiva kumppani helsinkiläiselle Pekalle.
Ystävät painostivat. Se olkoon selitys sille, että istun yksin kotona perjantai-iltana tietokoneen ääressä. Nettideittejä tarjoavan Match.comin etusivu avautuu. Nuorehko nainen ja mies katsovat toisiaan hempeästi, heidän välissään on sydämenmuotoinen logo. Aistin pienen lupauksen kumppanuudesta ja rekisteröidyn palveluun.
Match haluaa tietää minusta paljon. Perusasioiden lisäksi sitä kiinnostaa, mitä teen, kun haluan viettää mukavan päivän. Entä mikä sai minut liittymään palveluun? Valikosta puuttuu vaihtoehto: ne ystävät. Olenko hauska, ujo vai seikkailunhaluinen? Uskon olevani hauska, sillä lapseni nauravat minulle usein selkäni takana.
Kymmenien kysymysten jälkeen sormeni pysähtyvät näppäimistölle. Match pyytää minulta profiilitekstiä ja painottaa, että anna muille mahdollisuus tietää sinusta enemmän. Mutta miten rehellinen pitää olla?
Ruudun alareunassa on syyttävän oloinen K-raudan mainos, jossa yritys kertoo olevansa Suomen pinnallisin rautakauppa.
Kirjoitan ympäripyöreästi, kuinka pidän liikunnasta, hyvistä kirjoista ja ruoanlaitosta. Vasta myöhemmin käy ilmi, että juuri tähän kohtaan olisi kannattanut satsata.