Uutta lastensuojelua: Apua varhain - järeiltä toimilta vältytään

Tuloksia varhaisesta auttamisesta maltettava odottaa viisikin vuotta.

Imatra
Teksti
Päivi Ängeslevä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä uusi sosiaalihuoltolaki, joka astuisi voimaan asteittain ensi vuoden alusta. Samalla myös lastensuojelulaki muuttuisi.

Uudistuksella pyritään siihen, että perhe saisi apua riittävän varhain, jolloin järeitä ja kalliita lastensuojelun toimia ei välttämättä tarvittaisi. Vuonna 2010 lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksoi lähes 620 miljoonaa euroa.

Kunnista edelläkävijäksi on noussut Imatra, joka satsaa voimakkaasti perhetyöhön.

Imatralla toimii hyvinvointineuvola, jossa jokainen ensisynnyttäjä tapaa perhetyöntekijän, jolta voi pyytää apua tarvittaessa. Varhaisen tuen malli on sijoitus, jonka oletetaan vähentävän lasten sijoituksia ja säästävän rahaa.

Imatralla lastensuojelun laitoshoidon kulut laskivat yli miljoona euroa vuosina 2008–2013. Todellisia säästöjä on vaikea arvioida, sillä samaan aikaan kaupunki perusti kuusi uutta perhetyöntekijän virkaa, joista kaksi täytettiin ”talon sisältä”.

Suomen kuntaliiton eritysasiantuntija Aila Korhonen-Puustinen ei ole varma, vähentääkö ”Imatran malli” lastensuojelun menoja edes pitkällä aikajänteellä. Tutkija Kai Alhanen taas toteaa, että jos kunta satsaa varhaiseen tukeen rohkeasti ja malttaa odottaa tulosta ilman uusia leikkauksia, sijoitus kannattaa. Alhasen mukaan todelliset säästöt näkyvät aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Myös Imatran lastensuojelun sosiaalityöntekijä Veikko Heikkinen on Alhasen linjoilla: ”Ehkäisevien palvelujen, kuten lapsiperheiden kotipalvelun, vahvistaminen on inhimillisesti järkevää ja säästää todennäköisesti kuluja myöhemmässä päässä eli lastensuojelussa. Tuottoa on vain jaksettava odottaa niin kuin yritysmaailmassa.”

 

Heikkinen aloitti työnsä Imatran lastensuojelussa vuonna 1988. Silloin peruspalvelut, kuten lapsiperheiden kotipalvelu ja työvoimatoimiston palvelut, toimivat nykyistä paremmin. Lastensuojelun palveluja oli vastaavasti nykyistä vähemmän.

Hän muistelee, kuinka hän lähetti paikalliselle työvoimatoimistolle listan asiakasperheiden nuorista, jotka tarvitsivat kesätyötä. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret työllistyivät.

”Nyt työtä saa vain ammatillisin perustein”, hän harmittelee.

Uusi sosiaalihuoltolaki vahvistaisi peruspalveluja, mikä on Heikkisen mielestä hyvä. Hän  arvelee, ettei lastensuojelun palveluja tarvittaisi enää yhtä paljon kuin nykyisin.

Puustinen-Korhonen arvioi, että noin 58 000 lasta siirtyisi lastensuojelusta sosiaalihuollon asiakkaiksi. Sosiaalihuoltolain uudistus antaisi mahdollisuuden kaunistella lastensuojelun tilastoja, vaikka lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosia.

Kumpaakin heitä huolestuttaa kuitenkin eniten se, mistä kunnat ylipäätään löytävät rahaa palvelujen järjestämiseen.