Median häpeärangaistus? Merja Ailus: Minusta tuli vapaata riistaa

Yritin oikaista tietoja, mutta totuus ei kiinnostanut, sanoo Kevan eronnut johtaja.

häpeä
Teksti
Riitta Kylänpää

Nykyajan häpeärangaistuksia jakaa media, eikä lainsäädännössä rangastuksia enää perustella nöyryttämisellä, toteaa historioitsija Satu Lidman Suomen Kuvalehdessä 6/2014. Vaikka jokin teko ei olisi laiton, sen tekijä painostetaan eroamaan julkisen kohun kautta.

Viime aikojen näkyvin tapaus Merja Ailus. Hän erosi viime marraskuussa Kuntien eläkevakuutuksen Kevan toimitusjohtajan paikalta.

Irtisanoutumisen taustalla oli Ailuksen työsuhde-etuuksista noussut mediakohu. Ensin Ailusta syytettiin työsuhdeasunnon keittiöremontin ylisuurista kuluista. Seuraavaksi otsikoihin nostettiin työsuhdeauto. Ailusta syytettiin myös kaksinkertaisten lapsilisien nostamisesta Suomelta ja Norjan valtiolta.

Nyt oikeusasiamies on todennut, ettei Kevan entisen johtajan asunto- ja autoedussa ollut huomauttamista. Norjan-lapsilisistä Ailus sanoo lukeneensa vasta mediasta. Hän selvittää asiaa: ”Joku on nostanut rahat, oletettavasti Norjan kansaneläkelaitos ilman että minulle olisi kerrottu asiasta”.

Myös Kevan Ailukselle maksamasta runsaan 300 000 euron erorahasta on kanneltu oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies on pyytänyt asiasta lausunnon Kevalta. Yleensä eroraha on varattu johtajille, jotka saavat potkut, ei johtajille, jotka eroavat itse.