Kuvia Kannaksen taisteluista: "Punainen on kaakonkulma, tulta, verta ennustaa"
Monissa kuvissa esiintyvät sotilaat näyttävät kovin nuorilta, melkein pojilta vielä. Ensimmäiset on otettu Kivennavan kaakkoispuolelta. Eletään kesää 1944 Karjalankannaksella, suurhyökkäyksen aikaa.
”Meidän on pantava vastaan viimeiseen saakka, muistaen, että maamme on 385 000 km laaja, joten san elueella voimme jatkaa vapaustaisteluamme kuukausimääriä”, luki Suomen Kuvalehdessä vuonna 1944. Kuva TK-Nousiainen.
Klikkaa kuvaa, näet alkuperäisen jutun ja kuvat kokonaisuudessaan.
Kun sotilaat vaeltavat rintamalle, naiset, lapset ja vanhukset pyrkivät päinvastaiseen suuntaan.
On liian vaarallista jäädä. Matkustajajuna on täynnä kuin nuijalla lyöty, ja maantiellä vailtaa loputon kulkue. Seuran päätoimittajanakin tunnetuksi tullut Olli Ohtomies kuvaili evakkotien tunnelmia Suomen Kuvalehden numerossa 26/1944:
”Kolkko taival – kotoa pois. Evakkojuna rytyyttää Kannakselta länteen. Avonaisia ja katettuja tavaravaunuja sekavana jonona. Vanhoja miehiä, mummoja, nuoria äitejä, lapsia kansakouluikäisestä imeväiseen, lehmiä, lampaita, hevosia, punainen piironki, maitohinkki, kirjava tilkkutäkki – kaikki yhteen ahdettuna. ”
”Evakkojuna on pysähtynyt kaupunkiasemalle. Lotat ojentavat vaunuihin kuumaa korviketta, sotilaat heinää karjalle. On iltalypsyn aika. Emännät ja tyttäret vetelevät utareista, maito suihkuaa kiuluun. Joitakin kaupunkilaisnaisia saapuu kurkkimaan vaunujen viereen. Heillä on maitoastiat kädessä.”
– Antakaapas vähän maitoa korttiannosten lisukkeeksi.
– Voi, voi, täst’ meijä Mansikest’ ei piisaa. Muoskat juovat kaikk’, ko ei sattunt’ tulemaa muutakaa evästä mukkaa.
– Mokomatkin karjalankulkurit, kun eivät edes maitoa anna. Mitä te sitten tänne tulettekaan toisten kiusaksi. Olisitte pysyneet kotonanne, pauhaa maidonkärttäjä poistuessaan.
”Karjalaisvaimo luo katseensa alas. Kyynel herahtaa hänen silmästään. Korvikepannua kantava lotta lehahtaa punaiseksi kasvoiltaan. Onneksi tuollaisia ei ole paljon, hän mutisee.”