Kuvakertomus: Mistä tunnistaa suunnistajan?

Minna Kauppi
Teksti
Laura Koljonen
Minna Kauppi

Huippusuunnistaja Minna Kaupin mukana metsässä – katso kuvakertomus.

Mistä tunnistaa suunnistajan?

Kesäisestä päivetyksestä, joka tarttuu ulkoharjoituksissa? Väärin. Urheilullisesta kropasta ja hyvästä ryhdistä? Ei välttämättä.

Naarmuista.

Suunnistajan käsiä koristavat usein arpeutuneet, ohuet viirut. Ne tarttuvat matkaan, kun suunnistaja puhkoo metsään itsensä kokoisia reikiä kovassa juoksuvauhdissa.

”Ei näitä naarmuja enää edes huomaa”, suunnistaja Minna Kauppi tarkastelee käsiään Asikkalan Aurinkovuoren maastossa.

”Joskus tulee risu silmään ja silmä on kaksi päivää kipeä, mutta kyllä se siitä paranee. Yleisin vamma suunnistuksessa on nilkan muljahdus. Tosin oma nilkkani muljahti puistosuunnistuksessa.”

Kaupin käsiin kertyy usein viiruja ja nirhaumia, sillä juostessaan hän ei hidastele. Suunnistajana hänen vahvuutensa ovatkin juuri juoksunopeus ja rämäpäisyys. Lisäksi hän pystyy sopeutumaan nopeasti erilaisiin suunnistusympäristöihin.

Minna Kauppi on kuitenkin hyvin epätyypillinen suunnistaja. Ainakin urheilupsykologisten testien perustella: Kauppi on räjähtävä ja sosiaalinen. Ihanteellinen suunnistaja on kaikkea päinvastaista, kuten sisäänpäinkääntynyt ja analyyttinen.

”Jossakin vaiheessa olin myös hyvin ailahtelevainen tarkkuudessa, enää siihen ei ole varaa. Vielä vähän alle parikymppisenä saatoin olla SM-kisoissa ensimmäinen ja viikon kuluttua viimeinen. Koskaan ei tiennyt.”

Ilmeisesti epätarkkuus on karissut, sillä Kauppi on yksi viime aikojen menestyneimmistä suomalaisista urheilijoista. Seitsenkertaista maailmanmestaria ja moninkertaista suomenmestaria on myös kiittäminen lajin salakavalasta arvonnoususta.

Lue Hän-henkilöjuttu Minna Kaupista SK:sta 23/2011 (ilm. 10.6.).

Jukolan viesti 2011 eli Salpa-Jukola Virolahdella 18.-19.6.