Kuntosali innostaa: Kuusikymppinen Risto soutaa – kolmevuotias Aleksi tanssii muumihumppaa

Lapsi ei peittele innostustaan, aikuista motivoi oma jaksaminen.

hyvinvointi
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lapset

Reippaat tulevat. Lapsuus kulkee kevein kengin, paitsi 24 askeleen portaikossa, jossa saatetaan tarvita saattajan tukea, nousua turvaavaa takapäivystäjää nyt kuitenkin. Varttuneempaa väkeä päivystää kaide mennen tullen, useimmiten mennen.

Usein käy niin, että kirmausvuoromme Aleksin kanssa vaihtuvat samoihin aikoihin. Tulen kuntosalin puolelta ja poika on menossa voimistelusalin puolelle. Tosin kirmauksesta voi puhua vain pojan kohdalla, meillä on 63 vuoden ikäero.

Olemme moikkausväleissä. Ensimmäisellä kerralla Aleksi sanoo menevänsä satujumppaan. Poika puhuu siitä, miltä hänestä tuntuu. Perheliikunta on se virallinen nimi, mutta virallisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kohta voimistelusalin puolella tapahtuu, kunhan on suoriuduttu ulkokengistä ja takin vetoketjusta. Sen jälkeen ei tarvitse suorittaa yhtään mitään. Sali on tyylipisteistä ja vaatimustasoista vapaa vyöhyke.

Liikuntapaikanhoitaja arvelee, että perheliikuntaan tulevat kolmivuotiaat ovat Oulunkylän liikuntapuiston innokkaimpia kävijöitä. Olen jyrkästi samaa mieltä.