Kun sama lippalakki ei sovi melonille ja omenalle, miten samat työehdot voisivat sopia kaikille?
Pääkirjoitus: Tulevaisuus on paikallisen sopimisen ja paikallisten luovien ratkaisujen.
Hei suomalaiset työmarkkinapomot, käykääpä tutustumismatkalla Göteborgissa Martin Banckin luona. Tai ellei aika riitä kesken kiivaan työmarkkinasyksyn, lukekaa juttu Martinin johtamasta autokorjaamosta.
Siihen tutustuttuaan keskitettyjä työmarkkinaratkaisuita ja yleissitovia työehtoja alkaa katsella aivan uusin silmin. Ne alkavat näyttää sosialistiselta suunnitelmataloudelta.
Martinin autokorjaamon esimerkki asettaa outoon valoon myös hallituksen ja elinkeinoelämän vaatimuksen kaavamaisesta työajan pidentämisestä. Sekin tuo mieleen Neuvostoliitto-vainaan.
Siellä keskusjohtoisesti nostettiin tuotantonormia kymmenen prosenttia ja oletettiin, että se kasvattaisi tuotantoa kymmenellä prosentilla. Totuus oli toinen juttu.
