Luiden tulkki

Kuolleet puhuvat luututkija Kati Salolle vuosisatojen takaa. Kerrottavaa on paljon.

arkeologia
Teksti
Janne Laitinen
Kuvat
Jarmo Wright
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kesäkuu 1961: Kaksi helsinkiläistä teinipoikaa oli veneilemässä Eestiluodolla, asumattomalla saarella Sipoon ulkosaaristossa. Pojat penkoivat kivikasaa kallioisella kumpareella, kun he näkivät, että kivien seassa pilkotti jotain.

Luuranko.

Keskusrikospoliisi tutki saaren ja keräsi luut talteen. Kiinnostus loppui kuitenkin lyhyeen, sillä rikosta ei epäilty. Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa kuoleman arvioitiin tapahtuneen ”useita kymmeniä, mutta todennäköisesti satojakin vuosia sitten”.

Helsingin yliopiston antropologi tutki luut saman vuoden syksyllä. Johtopäätös: vainaja oli kolmekymppinen ja 170–175-senttinen mies, kuollut mahdollisesti esihistoriallisella ajalla. Kallossa oli suuri murtuma, mutta ei tiedetty, oliko se tullut ennen vai jälkeen kuoleman.