Kun ahdistaa, konservatiivisuus alkaa koukuttaa

SK:n arkistoista: Perheen tytöstä tuli liberaali ja pojasta oikeistolainen – miten siinä niin kävi?

aatteet
Teksti
Asta Leppä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pari vuotta sitten television vaalivalvojaisissa vilahti tuttu hahmo: veljeni. Oliko se todellakin hän? Silmä tihrusti hyvin pukeutuneen, hymyilevän väen joukkoon. Juuri kun kamera oli tarkentumassa häntä muistuttavaan tyyppiin, sinisten ilmapallojen vuo peitti kuvaruudun.

Ei, minun oli pakko nähdä harhoja.

Muutama kuukausi myöhemmin kuulin eräältä sukulaiselta, että veli piti mielipiteitäni vasemmistolaisina.

Hämmennyin entisestään. En ollut mieltänyt itseäni kovin vasemmistolaiseksi. Totta kyllä oli, etten kannattanut puoluetta, jonka vaalivalvojaisissa olin veljeni näkevinäni.

Aloin miettiä, miksi – jos näin tosiaan oli asian laita – olimme ajautuneet aivan eri puolille ideologista puuta. Jaoimmehan samat geenit, saman perheen. Tosin suuren ikäeron ja vanhempien avioeron vuoksi lapsuutemme olivat hyvin erilaiset.