Kummitteleva raja: Pähkinäsaaren rauhan jakolinja vuodelta 1323 elää suomalaisissa yhä

Toimittaja ja kuvaaja kulkivat Suomen historian oudoimmalla rajalla.

historia
Teksti
Risto Lindstedt
Kuvat
Petri Kaipiainen

Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika oli seitsemänvuotias, hurjimmillaan keinuhevosen selässä. Hänestä ei vielä ollut rajoista päättämään ja rauhasta sopimaan. Holhoojahallituksen edusmiehet sen tekivät Novgorodin edustajien kanssa Pähkinäsaaren linnoituksessa Nevajoen niskalla Laatokan laidalla 12.8.1323.

Perinteisen tulkinnan mukaan Pähkinäsaaren rauhan raja kulki Raahen pohjoispuolelta Pattijoelta lähelle Pietaria olevaan Pähkinäsaareen. Kompassillisesti viilto oli vetäisty luoteesta kaakkoon. Siitä tuli ensimmäinen itärajamme, meidän ja ruotsalaisten. Suurin osa nykyistä Suomea jäi novgorodilaisten nautinta-alueeksi, Ruotsille jäi läntinen helmankulma.

Rauhaan päädyttiin, kun sotailu alkoi pahasti haitata verojen keräämistä ja kaupankäyntiä. Karjala jaettiin etupiireihin. Molempien osapuolten kauppamiehet saivat liikkua vapaasti Nevajoella ja Itämerellä. Vapaa liike koski myös Lyypekin ja Gotlannin kauppiaita.

Rajalla oli merkitystä vain verotuspussejaan puristeleville ja kaupankäyntiä vahtaaville vallanpitäjille. Korpirahvas tuskin edes tiesi rajasta, kalat eivät sen takia jääneet pyytämättä tai turkikset metsästämättä.