Maan ja veden välissä
Kosteikkoja on merenlahdilla, järvien ja lampien rannoilla, soilla. Mökkilaiturin kupeessa, uimarannan vieressä. Kosteikot ovat tuttuja maisemia, mutta samalla erittäin uhanalaisia. Ne heräävät eloon hämärissä.
Pienet ahvenet sujahtelevat vikkelästi vastavirtaan. Kalojen nopeat liikkeet välkähtelevät tummaa pohjaa vasten. Kirkasvetinen puro kiemurtelee vanhojen kuusten ja koivujen lomassa. Sen reunoilla kasvavat sammalet, mustikanvarvut ja saniaiset heijastuvat puron tyynestä pinnasta.
Puron alkupäässä harmaahaikara on jäljistä päätellen pitänyt vakituista kalastuspaikkaa, josta se on napsinut itselleen syötävää.
Puro on yhteys Tammisaaren Sommaröträsketin kosteikkojärveltä mereen. Se on tärkeä kulkureitti mereltä kutemaan nouseville kaloille, parhaimmillaan se kuhisee eväkkäitä. Pikkukalojen lisäksi jopa hauet ponnistelevat matalassa vedessä vastavirtaan päästäkseen kutupaikalle.
Laskeva aurinko punertaa pilvet, jotka heijastuvat kosteikkojärven tyynestä pinnasta. Iltapäivän sateen jäljiltä maasto on vielä kosteaa. Rantametsässä laulaa peippo ja huhuilee sepelkyyhky, ruovikon pienet yölaulajat aloittavat osuutensa vasta vähän myöhemmin.
Jostain kuuluu yksinäisen sorsan narina. Kaislikossa polskahtelee hauki.
Puron alkupäässä harmaahaikara on pitänyt kalastuspaikkaa.
Tammisaaren Skärlandetin saaren rantoja pilkkovat useat tällaiset aikojen saatossa merestä kuroutuneet kluuvijärvet ja fladat. Matalat altaat ovat syntyneet maankohoamisen ja umpeenkasvun seurauksena ja ovat enemmän tai vähemmän yhteydessä mereen.
Skärlandetiin perustettiin vuonna 2007 Suomen ensimmäinen luonnonsuojelulailla suojeltu valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Täällä karja laiduntaa edelleen rantaniityillä, hakamailla ja metsälaitumilla. Perinnemaisemissa, jotka ovat muualla käyneet kovin harvinaisiksi.
Vesialueet, hakamaat, kosteikot ja rantaniityt muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.
Alue kuuluu kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon, eli se on niin sanottu Ramsar-kohde. Ramsarin sopimus allekirjoitettiin vuonna 1971 Iranissa. Sen tavoitteena on kosteikkojen, ja erityisesti kosteikkolintujen, suojelu. Tammisaaren-Hangon saaristo on yksi Suomen yli neljästäkymmenestä Ramsar-kohteesta.
Kosteikot ovat silta maan ja veden välillä. Merenrantakosteikot toimivat myös käytävinä suolaisesta vedestä makeaan.
Kosteikot ovat tärkeitä kutupaikkoja kaloille ja pesimä- ja levähdyspaikkoja linnuille. Ne tarjoavat kodin, suojaa tai ruokaa myös lepakoille, matelijoille, sammakoille, hyönteisille, petoeläimille ja suurille kasvinsyöjille. Ne säätelevät veden kulkua maalle ja maan kulkua veteen tasaten tulvia ja sitoen ravinteita sekä toimivat kuivilla alueilla elintärkeinä vesisäilöinä.
Lisäksi kosteikot varastoivat valtavia määriä hiiltä ja ovat siksi keskeisiä hiilinieluja koko maapallolla.
Kosteikkoja on järvien ja lampien rannoilla, merenlahdissa, jokisuistoissa, soilla. Mökkilaiturin kupeessa, uimarannan naapurina. Etelässä, pohjoisessa, idässä ja lännessä.
Ne ovat paikkoja, joista kalastetaan haukia tai jonne heitetään katiska. Niillä kaikuu satakieli tai puhaltaa kaulushaikara.
Kosteikot ovat niin tavallisia maisemia, että uhraamme harvoin niille sen kummempia ajatuksia.
Ne ovat kuitenkin yksi maailman uhanalaisimmista elinympäristötyypeistä.
Ne rehevöityvät, ja ilmastonmuutos pahentaa jo entisestään huonoa tilannetta. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu tuhoaa kosteikkoalueita, vaikka meidän rannikollamme se ei maankohoamisen vuoksi ole vielä vaarana.
Kosteikot ovat kaikkialla maailmassa olleet lintujen monimuotoisuuskeskittymiä.
Suomessa rehevillä kosteikoilla lintupopulaatiot ovat 1990-luvun alusta nykypäivään tultaessa puolittuneet. Esimerkiksi tukkasotkat, haapanat ja tavit ovat tällaisilla alueilla vähentyneet selvästi. Monista kosteikoista on tullut vesilinnuille liian reheviä. Karummilla kosteikoilla lajit pärjäävät vähän paremmin. Nykyisillä umpeenkasvavilla alueilla viihtyvät lähinnä ne lintulajit, jotka tykkäävät tiheästä järviruokokasvustosta.
Linnut hupenevat Suomessa sekä suojelluilla että suojelemattomilla kosteikkoalueilla, sillä suojelualueetkaan eivät voi mitään leviäville ravinteille.
Kosteikot tuottavat myös ihmisille monenlaisia suoria ja epäsuoria hyötyjä, niin sanottuja ekosysteemipalveluita. Kun tutkijat mallinsivat näiden hyötyjen säilymistä ilmastonmuutosskenaarioissa, he huomasivat, että Euroopan kosteikoiden tuottamista ekosysteemipalveluista voi kadota ilmastokriisin seurauksena vuoteen 2050 mennessä jopa puolet.
Nopeimmin ja voimakkaimmin kärsivät linnut, kalojen kutualueet, hiilen ja ravinteiden sidonta ja kasvillisuus.
Tukkasotkat, tavit ja haapanat ovat vähentyneet. Monista kosteikoista on tullut vesilinnuille liian reheviä.
Alkukesän yön muutamina pimeinä tunteina Sommaröträsketin vieressä kalliolla voi tarkkailla rantaruovikon elämää.
Kymmenkunta törmäpääskyä ilmestyy kaartelemaan taivaalle järven ylle. Rytikerttuset ovat aloittaneet laulunsa järviruokojen seassa.
Kuuntele: näin laulaa rytikerttunen. © Hannu Jännes
Yhtäkkiä kuuluu kurlauttelun sekaista pulinaa. Sehän on viitasammakko!
Viitasammakko on hyvin tiukasti suojeltu. Lajin tappaminen, pyydystäminen, kaupallinen hyödyntäminen tai minkäänlainen häiritseminen on ehdottomasti kielletty. Viitasammakko muistuttaa ulkonäöltään suuresti serkkuaan, tavallista ruskosammakkoa. Sen pulputtava ääni on kuitenkin selvästi erilainen kuin tavallisen sammakon kurnutus.
Kuuntele: näin ääntelee viitasammakko. © Hannu Jännes
Puoli kahdeltatoista alkaa olla jo kunnolla hämärää, mutta vieläkin näkee ilman lamppua. Sommaröträsket on hiljentynyt. Telkät nukkuvat keskellä avovettä rauhallisina pää siiven alla. Ruovikossa rytikerttuset ja viitasammakot ovat vaienneet. Kauempaa mereltä kuuluu enää joutsenten huuto.
Yö on täynnä hiljaisia kulkijoita. Lepakoita vilahtelee rantapuiden lomassa ja ruovikon yllä. Vikkelien lentäjien tarkka laji jää arvoitukseksi. Takaa metsästä kuuluu rapinaa. Arvatenkin kauriit ovat liikkeellä, koska siellä on paljon niiden makuu- ja kaivelupaikkoja.
Joku häiritsee nukkuvia telkkiä, ja ne narisevat hetken närkästyneinä. Sitten siivet suhahtavat veden pinnalla ja porukka vaihtaa paikkaa vesialueen toiselle laidalle.
Puolenyön jälkeen alkaa ripsiä sadetta, pisaroiden lomassa inisevät hyttyset. Järveltä kuuluu silloin tällöin pieniä polskahduksia.
Viitasammakot avaavat äänensä uudelleen hieman ennen kahta. Nyt ne ovat jossain vähän kauempana.
Niiden vaimea ääntely kuulostaa siltä kuin kaukana haukkuisi pystykorva.
Skärlandet on osa Tammisaaren ja Hangon itäisen saariston Natura-aluetta, jolla on monia erilaisia luontotyyppejä ja lukuisia erikokoisia suojelualueita.
Useat alueen flada- ja kluuvijärvistä sekä kosteikoista kuuluvat näihin suojeltuihin kohteisiin. Yksi edustavimmista on Nabbfladanin, Juvikfladanin ja Kopparöfladanin muodostama kokonaisuus, jonne aion suunnata auringon noustessa.
Muuttoaikoina siellä levähtää muun muassa sorsia, sotkia ja hanhia, ja lietteillä kipittelee monenlaisia kahlaajia, kuten liroja ja suokukkoja.
Käki kukkuu. Välillä kuuluu kauriiden käheitä haukahduksia.
Nabbfladanin ja Stensfladanin välisellä kannaksella tuoksuu mereltä. Haju on sekoitus suolaa, levää ja jotain määrittelemätöntä, josta meren läheisyyden tunnistaa aina. Siitä tietää, että rantaruovikko nousee edempänä, vaikkei sitä hämärässä näe.
Auringon ensimmäinen kajo ei ole vielä ilmestynyt taivaanrantaan, mutta varhaisimmat päivälinnut ovat jo heränneet. Matalalla rannan yllä lentää harmaahaikara. Merihanhet mekastavat merellä, ja jostain kuuluu myös sinisorsan ääntelyä sekä harmaasorsan kuivempi rääkäisy.
Yön ja päivän rajalla on liikkeellä vielä yön asukkaitakin, kehrääjä sujahtaa hiljaisin siivin yli kannaksen.
Sitten laulajat aloittavat.
Suurimmalla joukolla sirkuttavat pajusirkut. Taustalla soi ruokokerttusen kiireinen rytmi. Pian konserttiin yhtyy myös rytikerttunen lavertelevalla rätinällään ja sirinällään. Ruoko- ja rytikerttunen kuuluvat niihin lajeihin, jotka hyötyvät rehevöitymisen myötä tihentyneistä ja laajenevista järviruokokasvustoista.
Jossain kauempana alkaa kukkua sydämensä kyllyydestä käki.
Hämmästyttävää kyllä, satakieltä eli yhtä kesäyön tutuimmista laulajista, ei kuulu lainkaan.
Välillä lintujen ääneen sekoittuu kauriiden käheitä haukahduksia. Aamuyön rauhassa ei kuulu ihmisiä, ei autoja tai veneitä. Vain luonto.
Rehevöityminen uhkaa kosteikoiden lajeja myös täällä. Rantaniittyjen umpeenkasvua voidaan estää esimerkiksi laidunnuksen avulla.
Linnuston on tutkimuksissa todettu hyötyvän rantaniittyjen hoidosta selvästi. Hoito auttaa myös muita lajeja, laidunnuksen on huomattu hyödyttävän esimerkiksi sammakoita.
Tammisaaren-Hangon saariston hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan lisäksi, että fladojen kunnostuksella on suuri merkitys kalojen lisääntymiselle ja vedenalaisen luonnon monimuotoisuudelle.
Hiljalleen valo lisääntyy ja hämärä alkaa väistyä. Aurinko nousee puoli neljän maissa.
Aamun viileys on kerännyt peltojen ja niittyjen ylle matalalla makaavan sumun. Vaalean usvan seassa seisoo otuksia. Aivan hiljaa, korvat höröllään, ne katsovat kohti. Niitä on kymmeniä, joukossa on sekä metsä- että valkohäntäkauriita. Saari on sorkkaeläimiä täynnä.
Myös viimeisessä retkikohteessa, Bötesfladanilla, kukkuu käki. Aivan veden rajasta alkaa kuulua hiljainen ”huit huit”. Luhtahuitti piilottelee jossain ruovikon kätköissä.
Kun aurinko viimein ilmestyy kokonaan taivaanrannan takaa, usva fladan päällä alkaa lipua hiljalleen kasaan. Sen keskellä kelluu parvi telkkiä.
Aurinko nousee oranssina pallona värjäten koko taivaanrannan ja veden ensin aniliininpunaiseksi ja sitten persikanväriseksi.
Kun ihmisten maailma herää, kosteikko hiljenee. Linnut, sammakot ja muut asukkaat vetäytyvät päivälevolle ryhtyäkseen taas illan hämärtyessä uuteen konserttiin.