Maan ja veden välissä
Kosteikkoja on merenlahdilla, järvien ja lampien rannoilla, soilla. Mökkilaiturin kupeessa, uimarannan vieressä. Kosteikot ovat tuttuja maisemia, mutta samalla erittäin uhanalaisia. Ne heräävät eloon hämärissä.
Pienet ahvenet sujahtelevat vikkelästi vastavirtaan. Kalojen nopeat liikkeet välkähtelevät tummaa pohjaa vasten. Kirkasvetinen puro kiemurtelee vanhojen kuusten ja koivujen lomassa. Sen reunoilla kasvavat sammalet, mustikanvarvut ja saniaiset heijastuvat puron tyynestä pinnasta.
Puron alkupäässä harmaahaikara on jäljistä päätellen pitänyt vakituista kalastuspaikkaa, josta se on napsinut itselleen syötävää.
Puro on yhteys Tammisaaren Sommaröträsketin kosteikkojärveltä mereen. Se on tärkeä kulkureitti mereltä kutemaan nouseville kaloille, parhaimmillaan se kuhisee eväkkäitä. Pikkukalojen lisäksi jopa hauet ponnistelevat matalassa vedessä vastavirtaan päästäkseen kutupaikalle.
Laskeva aurinko punertaa pilvet, jotka heijastuvat kosteikkojärven tyynestä pinnasta. Iltapäivän sateen jäljiltä maasto on vielä kosteaa. Rantametsässä laulaa peippo ja huhuilee sepelkyyhky, ruovikon pienet yölaulajat aloittavat osuutensa vasta vähän myöhemmin.
