Vaaleissa synnit paljastuvat

Jos tuomio on sovitettu ja teko suhteellisen vähäinen, onko se tarpeen tuoda julki mediassa, kirjoittaa Pasi Kivioja.

Profiilikuva
media
Teksti
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Jos tavallinen ihminen syyllistyy rikokseen ja saa alle kahden vuoden tuomion, kotimaiset tiedotusvälineet eivät yleensä julkaise tekijän nimeä. Mutta jos sama henkilö lähtee ehdolle kuntavaaleihin, nimensuoja katoaa ja vanha tuomio kävelee vastaan valtakunnan mediassa.

Tämän on saanut kokea muun muassa pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta tuomittu espoolaismies, jonka nimen Helsingin Sanomat julkaisi kuntavaaliehdokkaiden tuomioita koskeneessa selvityksessään (HS 26.5.). Mies oli saanut tuomionsa jouduttuaan suukopuun toisen autoilijan kanssa ja heitettyään tätä lumipallolla silmään.

HS perusteli nimen julkaisua sillä, että mies oli tullut julkisuuteen omasta tahdostaan erään toisen uutistapahtuman yhteydessä, joka ei ollut rikosasia.

Iltalehti julkaisi (IL 2.6.) omassa selvityksessään 136:n vähintään kaksi rikostuomiota saaneen kuntavaaliehdokkaan tuomion ja nimen. Lievimmät julkisuuteen päätyneet törttöilyt olivat muun muassa liikennerikkomuksia, kunnianloukkauksia ja haitantekoja virkamiehelle. Näistä oli tuomittu pieniä päiväsakkoja.