Näkemystä, ei lynkkausta

Tarvitaan lisää pitkän muodon journalismia pöyhimään erilaisten Venäjä-arvioiden taustaoletuksia ja vaikuttimia, kirjoittaa Antto Vihma.

Profiilikuva
media
Teksti
Antto Vihma

Kuusi vuotta sitten osallistuin vaatimattomalla panoksella raportin ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” kirjoittamiseen. Julkaisusta nousi vilkas ja moniääninen keskustelu. Esimerkiksi pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) jyrähti, että ”raportin keskeisin argumentti on pelottelu”.

Erityisen provosoivana Tuomioja nosti esiin kohdan, jonka mukaan ulkopuolisten on vaikea vaikuttaa Venäjän politiikkaan, sekä ehdotuksen, että olisi keskityttävä ”tapoihin, joilla Suomi voi omilla toimillaan pienentää Venäjän toiminnan luomia riskejä”.

 

Tuomiojan tuohtumukseen on vaikea samastua vuoden 2022 huhtikuussa. Mutta onko jälkiviisaus Venäjän suhteen imelää, kuten Fennovoima-päätöksen aikaan työ- ja elinkeinoministerinä toiminut Jan Vapaavuori (kok) haastattelussa kuittasi?