Alkukielellä, suomeksi

Jo pikainen haku Kansalliskirjaston tietokannasta tuo esiin toistasataa korona-aiheista kirjaa, kirjoittaa Pirjo Hiidenmaa.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Pirjo Hiidenmaa
Kirjoittaja on tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Pikainen haku Kansalliskirjaston tietokannasta tuo esiin toistasataa korona-aiheista kirjaa. Ensimmäiset ilmestyivät jo keväällä 2020 siinä vaiheessa, kun etätöitä ja Zoom-käytäntöjä vasta viriteltiin.

Puolentoista vuoden aikana kirjojen teemat ovat monipuolistuneet: kyse ei ole vain viruksista ja pandemiasta vaan myös yksinäisyydestä, tasa-arvosta, työelämästä, ikäryhmistä, oikeuksista, jopa ruokapakkauksista.

Teemat ja aiheet tuskin ehtyvät kovin nopeasti, joten kirjallista jäsennystä koronaan on luvassa vielä pitkään.

Vaikka käytössä on lukuisia somekanavia, lehtiä ja nettisivuja, kirjalle on edelleen tarvetta. Kirjan vahvuus on siinä, että siinä on tilaa taustoittaa, havainnollistaa, tehdä yhteenvetoja, tarkastella yksittäistapauksia laajempaa taustaa vasten, peilata omia ajatuksia muiden esityksiin sekä arvioida ja arvottaa tietoja ja tulkintoja.