Rajoita elämääsi

Kun puhumme ruutuajasta, puhumme elämästä. Yhteiskunnallisen kontekstin näkeminen on tervetullut vaihtoehto yksilöpsykologiaan keskittyneelle puheelle someriippuvuudesta.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Turun yliopistossa.

”Huomiokykysi ei romahtanut, se anastettiin.” The Guardianin artikkeli houkutteli klikkiotsikolla, mutta tarjosi tutun tarinan: arkemme on kietoutunut digitaalisiin laitteisiin ja keskittymiskykymme on koetuksella. Toimittaja Johann Harin teos Stolen Focus: Why You Can’t Pay Attention piirtää kuvan globaalista sairaudesta, joka uhkaa niin lapsia kuin aikuisia.

Elämäntaito-oppaissa somekäytön rajoittaminen nimetään osaksi itsensä johtamista. Esimerkiksi kansalaisaktivisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Leo Stranius kuvaa teoksessaan Tehokkuuden taika (Into, 2022) päässeensä irti tavasta ”maata puoli tuntia tai tunti sängyssä älypuhelin kädessä” heti herättyään.

Myös Hari kertoo kolmen kuukauden kokeilusta elää ilman internetiä ja listaa strategioita ruutuajan vähentämiseksi. Hän päätyy toteamaan, etteivät yksilölliset ratkaisut riitä. Kyse on valvontakapitalismin otteesta ja työelämän rakenteista, joita ei ratkaista lukitsemalla älypuhelin.