Pandemia hiipuu, nyt riidellään

Akuutti pandemiatilanne, jossa keskustelun kärki on hyvin yhtenäinen, oli joka tapauksessa selvää poikkeustilaa.

Profiilikuva
keskustelu
Teksti
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Koronapandemia saattaa vedellä viimeisiään, ainakin sellaisena kuin me olemme sen oppineet tuntemaan. Virus on muuntunut tavattoman helposti leviäväksi mutta entistä harvemmin vakavaa tautia aiheuttavaksi. Rajoituksia on purettu. Niiden teho virusta vastaan on heikentynyt, ja toisaalta terveydenhoidon resurssit on saatu riittämään ennätyksellisistä tartuntaluvuista huolimatta.

On pandemiakrapulan aika. Juhlat olivat pitkät ja rajut. Ne sisälsivät monenlaisia vaiheita: mukavaa hiprakkaa, aina vain uusia shottitarjottimia ja lopulta karmeita kaatokännejä.

Twitterin perusteella pandemiakrapulasta kärsivät erityisesti jotkut asiantuntijat. Parin viime kuukauden aikana asiantuntijoiden, kuten tutkijoiden, lääkäreiden ja vaikkapa viestintäammattilaisten, välinen keskustelu on pahimmillaan ollut myötähäpeää herättävää. Aikuiset ihmiset alentuvat henkilökohtaisuuksiin, alkavat jankata yksittäisistä sanavalinnoista eivätkä osaa antaa keskustelujen laantua omalla painollaan, vaan lietsovat kiukkua itsessään ja muissa päivästä ja viikosta toiseen.

Jos meno jatkuu samanlaisena, puolen vuoden päästä ei auta kuin teeskennellä, ettei pandemiaa ja sen viimeisten vaiheiden keskusteluja koskaan ollutkaan. Aina voi myös toivoa, että rumaksi käyneet keskustelut hautautuvat Nato-aiheen ja maailmanpoliittisen tilanteen alle.