Kriisin kirkastama kritiikki
On tervettä, että toimittajilla on kriisin kirkastama kriittinen katse viranomaisiin ja tiukka vaatimus julkisuuslain noudattamisesta, kirjoittaa Anu Koivunen.
Pääministerin ateriaedusta käytävässä keskustelussa on kyse juridiikasta (miten valtioneuvoston kanslia tulkitsee lakia) ja poliittisesta moraalista (onko etu kohtuullinen), mutta samalla siinä neuvotellaan vallanpitäjien, viranomaisten ja median suhteista.
Siinä missä journalistit taannoin kaivelivat Juha Sipilän ja hänen perheensä omaisuusjärjestelyjä ja sidonnaisuuksia, nyt tutkitaan Sanna Marinin aamiaisia ja kylmiä aterioita. Sipilä asettui kaudellaan henkilökohtaiseen konfliktiin tutkivan journalismin kanssa, mutta nyt korostuu median ja valtioneuvoston kanslian välinen jännite.
Suhteessa hiertää julkisuuslaki. Vaikka avoimuus on laajasti jaettu arvo, käytännössä päätösten julkinen läpivalaisu on usein vaikeaa, kun toimittajat törmäävät viranomaisten tulkintoihin julkisuuslaista.
Iltalehden toimittaja Jarno Liski kaivoi uutisen pääministerin ateriaedusta julkisten hankintojen tietokannasta, mutta kanslia salasi kauppakuitit yksityisyydensuojaan vedoten, eikä kansliaa johtava alivaltiosihteeri kommentoinut asiaa ennen kuin poliisi aloitti esiselvityksen.
Koronakriisin hoitoon liittyen kanslia esimerkiksi halusi toukokuussa 2020 salata STT:ltä koronakoordinaatioryhmän dokumentit ja keväällä 2021 liikkumisrajoituksia koskevat valmisteluasiakirjat.
Vaikka pääministeri Marin on Twitterissä profiloitunut asiakirjajulkisuuden kannattajana, sekä Iltalehti että Ilta-Sanomat ovat moittineet pääministeriä laskelmoivasta avoimuudesta ja valikoivasta sähköpostien julkaisemisesta.
Todistamme ehkä jonkinlaista murrosta politiikan journalismissa: paitsi taktisten vuotojen myös tietopyyntöjen rooli kasvaa.
Valtioneuvoston kanslian tiedonhallintayksiköstä kerrotaan, että kuluneen vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana tietopyyntöjä on tehty 1 065, kun viime vuonna vastaavana aikana niitä rekisteröitiin 615.
Vallanpitäjien ja median jännite kuuluu demokratiaan, ja kansalaisten kannalta koronarajoitusten poliitikkojen ja toimittajien välille pakottama etäisyys voikin olla vain hyväksi. Tervettä on myös kriisin kirkastama kriittinen katse viranomaisiin ja tiukka vaatimus julkisuuslain noudattamisesta.
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori.