Sodassa empatia ajetaan alas

Ihminen on rauhallinen ja toisiamme suvaitseva laji, mutta silti pystymme järkyttävään kollektiiviseen väkivaltaan.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ei ollut kulunut paria päivääkään, kun venäläisviha jo nosti päätään. Nimekäs toimittaja julisti Twitterissä, että Venäjän kansalaiset on ”kitkettävä” Suomesta, muuten Vladimir Putin ei muuta käytöstään. Kirjoittelija sentään poisti vihaa lietsovat päivityksensä jonkin ajan kuluttua – toivottavasti oman harkintansa tuloksena eikä pelkästään muiden käskystä.

Mitä äkillisempi ja dramaattisempi kriisi on, sitä nopeammin alkaa peri-inhimillinen jakaminen meihin ja muihin. Yhtäkkiä on tärkeä erottaa yksiselitteisesti, kuka on meitä ja kuka kuuluu vihollisiin. Ihmisten taustoihin ja identiteetteihin kuuluva moniulotteisuus unohtuu.

Venäläiset eivät ole ainoita, joita on tässä tilanteessa luokiteltu vaarallisiksi ulkopuolisiksi. Yhtäkkiä olen törmännyt lukuisiin keskusteluihin, joissa aikuiset ihmiset puhuvat ”sivaripelleistä”. Luulin, että naureskeleva ja vähättelevä asenne siviilipalvelusta kohtaan olisi jäänyt jonnekin vuosikymmenien taakse. Kun kriisi iskee, moni tuntuu taantuvan paitsi ajattelultaan myös kanssaihmisenä.