Dataa tuottava eläin
Tarvitaan eetikkoja, käyttäytymisen ja merkitysten tutkijoita, jotta tekoälyn ja massadatan reilun käytön rajoja voidaan hahmottaa.
Lähivuosina kaikki, mikä on sähköverkossa, menee myös tietoverkkoon, kirjoittaa Mikko Hyppönen kirjassaan Internet. Hänen mukaansa on vain ajan kysymys, milloin leivänpaahdin ja vatkain seurustelevat netissä; pesukone ja jääkaappi siellä jo ovatkin. Leivän paahtamiseen nettiä ei tarvita, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että arkinen elämä leivän paahtamista myöten muuttuu keräämisen arvoiseksi dataksi: mihin aikaan paahdan, yhden vai kaksi viipaletta kerralla, kuinka tummaksi?
Aineistoa syntyy normaalin elämisen ohessa lähes kaikesta, mitä teemme: sähköavaimen käytöstä, musiikki- ja äänikirjalatauksista, navigaattoreista, puhelimen applikaatioista, nettiselailuista ja -ostoksista, Facebook-tykkäyksistä, pankki-, bussi-, museo- ja asiakaskorttien leimauksista.
Leipiä paahtavat nettikoneet ovat liian arvokkaita jätettäväksi vain insinöörien hoidettavaksi. Ei sekään auta, että päästää sisäisen luddiittinsa valloilleen ja käyttää aikansa maailmanmenon paheksumiseen. Ilmiöltä ei voi ummistaa silmiäänkään, sillä massadata vaikutuksineen on vyörynyt elämäämme, eikä seurauksia osata vielä kuvitella. Kertyviä tietomassoja hyödyntävät tehtailijat, markkinoijat, tutkijat, hallinto ja ties ketkä ja kuka mihinkin tarkoitukseen: myymiseen, mielipiteiden ohjailuun, mutta toki myös energian käytön optimoimiseen ja luonnonvarojen säästämiseen.