Kimmo Sasi: Ruotsin asema uhattuna

Ahvenanmaa
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ruotsinkielisillä ei ole enää hallituksessa arvovaltaisia puolustajia, valittaa kansanedustaja Kimmo Sasi.

Kimmo Sasi
Kimmo Sasi uskoo, että ruotsinkielisiä ymmärrettäisiin paremmin, jos Rkp olisi rakentavampi. Kuva Hannu Lindroos

Suomenruotsalaisten kansankäräjien puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin (r) mukaan Ahvenanmaa voi irrottautua Suomesta, jos ruotsin kielen asemaa heikennetään. Pitääkö tällainen mahdollisuus ottaa vakavasti, kansankäräjien varapuheenjohtaja Kimmo Sasi (kok)?

”Mielestäni ei pidä ottaa. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa ei ole muutettu valtioiden rajoja. Pitäisi tapahtua jotain aivan erikoista, että niitä alettaisiin muuttaa.”

Mistä tällaiset puheet kumpuavat?

”Henrikssonin puheenvuoro johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä ruotsin kielen aseman kehitykseen Suomessa, ja sitten spekuloidaan erilaisilla seurauksilla, mihin ruotsin heikentynyt osaaminen saattaa johtaa.”

Tammisaaren synnytyssairaala on lakkautettu, ruotsinkielinen televisiokanava uhataan lopettaa, Keski-Pohjanmaata on oltu liittämässä suomenkieliseen Ouluun. Tästäkö on kysymys?

”Pelko ruotsin kielen aseman heikentymisestä on niin suuri, että kaikki toimenpiteet, joilla saattaa olla siihen jotain vaikutusta, nähdään helposti liiankin kielteisessä valossa ja nimenomaan ruotsin kieleen kohdistuvina. Vaikka kysymys saattaa olla niin kuin Tammisaaressa on sanottu olleen ensi sijassa potilasturvallisuudesta ja kustannuksista.”

”Keski-Pohjanmaan tapaus, jossa perinteisesti kaksikielinen kunta Kokkola oltiin siirtämässä täysin suomenkieliseen yhteyteen, oli selvästi ruotsinkielisen alueen pilkkomista. Siinä on esiintynyt kaksikielisyydestä täysin piittaamattomia näkemyksiä ja kannanottoja.”

Onko ilmapiiri hallituksessa kääntynyt ruotsinkielisille epäsuotuisammaksi, niin kuin kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos (r) on väittänyt?

”On jonkin verran. Valtakunnallisissa johtotehtävissä oli aikaisemmin suuria ruotsin kielen ymmärtäjiä, kuten Johannes Virolainen, Harri Holkeri ja Paavo Lipponen. Jos ruotsin kieleen kohdistui aito uhka, he puuttuivat omalla arvovallallaan tilanteeseen. Nyt tällaisia voimahahmoja ei ole.”

Voisivatko ruotsinkieliset itse tehdä jotain, että enemmistön asenteet muuttuisivat heitä kohtaan myönteisemmiksi?

”Voisivat. Suomenkieliset pitäisi saada paremmin ymmärtämään, että Suomessa on aidosti kaksi kieltä. Olisi tärkeää, että varsinkin itä- ja pohjoissuomalaiset kävisivät joskus ruotsinkielisellä Pohjanmaalla näkemässä, että ruotsin kieli on todellisuutta Suomessa. Mutta myös Rkp:ssä asenteen pitäisi muuttua. Puolueen pitäisi olla rakentavampi ja pyrkiä löytämään positiivisia ratkaisuja, eikä vain moittia ja estää muutoksia.”

Mitä sanoisitte niille suomalaisille, joiden mielestä ruotsinkielisillä on yhä perusteettomia etuoikeuksia?

”Jos puhuu ruotsia, ei välttämättä saa palveluita ihan yhtä kattavasti omalla äidinkielellään. Tämä on tietty handicap. Sosioekonomisesti ruotsinkieliset ovat etelässä paremmin toimeentulevia. Etelä-Suomessa on hyötyä siitä, että osaa kahta kieltä, ja se antaa vahvemmat lähtökohdat työelämään. Pohjanmaan ruotsinkielisissä kunnissa sosiaalinen rakenne on täysin samanlainen kuin missä tahansa suomalaisessa kunnassa.”

Oliko virhe poistaa pakkoruotsi ylioppilaskirjoituksista?

”Uskon, että oli. Pakko kirjoittaa ruotsi asetti oppilaille tietyn tavoitetason. Motiivi opiskella kieltä oli silloin parempi, oli se motiivi sitten vapaaehtoinen tai ei.”