Keskustan Mika Lintilä: "Reittausyhtiöillä liikaa valtaa"
Kansanedustaja Mika Lintilä (kesk), arvostelette tiukasti reittausyhtiöitä, jotka arvioivat valtioiden velanmaksukykyä. Miksi?
”Kritiikki juontaa juurensa Yhdysvaltain subprime-kriisiin, joka veti maailmantalouden taantumaan. Silloin reittaajat antoivat AAA-luokituksia asuntolainoihin perustuneille sijoitusinstrumenteille, jotka olivat kohta roskapaperin arvoisia. Totaalinen virhearvio toistui, kun nämä laitokset arvioivat Islannin ja islantilaispankkien tilannetta. Islanti sai yhdeltä reittaajalta erinomaisen reittauksen vain muutama kuukausi ennen maan pankkien kaatumista.”
”Reittaajien arviot ovat siis loppujen lopuksi vain mielipiteitä, eivät absoluuttinen totuus. Joskus ne tekevät arvionsa varsin heppoisin tiedoin.”
EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso suuttui kriisimaa Portugalin reittauksen laskusta ja presidentti Barack Obama ärsyyntyi, kun Standard & Poor’s (S&P) heikensi Yhdysvaltain luokitusta. Sitten S&P:n johtaja sai potkut. Ampuuko poliitikko viestintuojan, kun uutiset ovat huonoja?
”Ei tässä ole kyse pelkästään siitä. Reittauslaitokset käyttävät välillisesti valtaisaa taloudellista ja poliittista valtaa. Reittaukset ovat pohjana merkittäville päätöksille, ja EU:ssa pankkien vakavaraisuusmääräykset perustuvat reittauksiin.”
”Kuitenkin valtion reittaus perustuu vain muutaman henkilön mielipiteeseen. Reittaukset ovat läpinäkymättömiä: ulkopuolinen ei voi arvioida menetelmiä, joilla ne on tehty. Läpinäkyvyys vahvistaisi myös reittaajien riippumatonta asemaa.”
Miten reittausyhtiöt voitaisiin korvata? Kyllä kai sijoittajat ja yritykset tarvitsevat tietoa velallisten luottokelpoisuudesta.
”Markkinoilla niillä on tärkeä tehtävä. Luokitukset antavat osviittaa esimerkiksi sijoittajalle, joka osaa käyttää niitä yhtenä tietona muiden muassa.”
”On kuitenkin tilanteita, joissa reittauksella sellaisenaan on suuret välittömät taloudelliset vaikutukset. Konkreettinen esimerkki on AAA-valtio Ranskan tilanne. Jos luokitus heikkenisi, Ranska itse kärsisi. Lisäksi euroalueen pysyvältä vakausrahastolta EVM:ltä putoaisi pohja pois. EVM:n rahoitus painottuu euroalueen kuuden AAA-maan eli Saksan, Ranskan, Hollannin, Suomen, Itävallan ja Luxemburgin antamiin takuisiin.”
Standard & Poor’s, Moody’s ja Fitch hallitsevat yhdessä lähes täysin valtioiden reittausmarkkinoita. Pitäisikö amerikkalaisyhtiöiden hegemonia murtaa ja perustaa EU:hun uusi reittaaja, kuten EU-komissaari Michel Barnier ehdotti?
”Olisi hyvä, jos reittaajia olisi useampia. Mukaan voisi tulla myös julkinen taho, vaikkapa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka keskittyisi valtiontalouksien arviointiin. Mutta ehkä vielä olennaisempaa olisi se, että reittaajien arviointiperusteet ja menettelytavat avattaisiin.”
Reittausyhtiö Moody’s arvosteli äsken tiukasti Suomen ja Kreikan sopimusta, jonka mukaan Kreikka antaa osavakuuden Suomen lainasta. Osuiko Moody’s edes tässä oikeaan?
”Vakuuskysymys on puhtaasti sisäpolitiikkaa. Olen pahoillani siitä, että Suomi on lähtenyt tälle linjalle. Etäännymme niistä pöydistä, joissa meidän pitäisi olla.”
”Voi silti kysyä, onko reittausfirman tehtävä ottaa kantaa tällaiseen asiaan. Moody’s siirtyi puolueettomasta arvioijasta politiikan tekijäksi. Se ei ole hyvä.”
Kuva Timo Jaakonaho / Lehtikuva