Tullisaaren loistava historia – tulevaisuus hämärän peitossa
Kesämatkalla: Kartanopuisto on monille pääkaupunkilaisillekin tuntematon.
KESÄMATKALLA – Jossain täällä Lauri Kristian Relander hämmästeli, kun oopperadiiva Aino Ackté ripusti kaikki korunsa puun oksaan, tarttui vesuriin ja alkoi raivata rämeikköä. Kuuluisa laulaja jaksoi huhkia tuntikausia.
Tuleva presidentti Relander oli agronomi, jonka apua Ackté tarvitsi Tuurholman (nykyisin Tullisaaren) maatilansa suunnittelussa. Primitiivinen raivaaminen teki selvästi hyvää Pariisin hienostuneissa oopperapiireissä pingottamisen jälkeen.
”Helsingin Monrepos” eli Tullisaaren kartanopuisto on 1800-luvulta asti ollut Suomen kauneimpia puistoja, vaikka se on monille pääkaupunkilaisillekin tuntematon.
Avaran ja romanttisen 46 hehtaarin kokonaisuuden pääarkkitehti oli brittipuistoista mallia ottanut kauppaneuvos Henrik Borgström, ”jonka huolehtiva käsi niin hyvin on ymmärtänyt paljastaa, täydentää ja lisätä paikan viehätystä”, kuten hänen tuttavansa Zachris Topelius kirjoitti.
Vanhoja lehtipuita, merenrantanäkymiä ja avaria nurmikenttiä tarjoava alue tunnetaan Acktén 1900-luvun alun kesäpaikkana, mutta maisemasta löytyy vanhemmankin historian merkkejä. Tummaa lampea ympäröivät seinämät, joista 1600-luvulla louhittiin kalkkia.
