Missä hän oli, kuinka kauan ja kenen kanssa?

Koronavirusepidemia alkaa Suomessa väistämättä pian. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) ilmoitti torstaina 12. maaliskuuta hallituksen tiedotustilaisuudessa, että epidemia leviää kaikkiin Euroopan maihin.

Hallituksen tiedotustilaisuuteen mennessä Suomessa oli todettu yli 100 koronavirustartuntaa.

Toistaiseksi kaikki tartuntaketjut on pystytty tunnistamaan. Se tarkoittaa sitä, että vielä meillä ei puhuta epidemiasta.

Tartuntoja voisi olla Suomessa jo paljon enemmän, jos ensimmäisten koronavirustapausten tartuntaketjuja ei olisi pystytty niin tehokkaasti tunnistamaan.

Koronaviruksen jäljittäminen alkoi ensimmäisen kerran Suomessa 28. tammikuuta, Rovaniemellä.

Kaksi terveydenhuollon työntekijää ei osannut aluksi epäillä koronaa. He pukeutuivat suojavarusteisiin liian myöhään.

Lapin sairaanhoitopiirin ohjeistus koronavirukseen varautumiseksi oli valmis 22. tammikuuta: epäillyt tartunnan saaneet on eristettävä, altistuneet etsittävä, hoitohenkilökunta suojattava.

Seuraavana päivänä Saariselälle saapui 32-vuotias kiinalainen nainen, Wuhanista, jossa epidemia oli saanut vuodenvaihteessa alkunsa.

Kolme päivää myöhemmin, 26. tammikuuta, nainen sairastui. Hänellä oli tavallisia flunssan oireita, kuume nousi. Kun oireet pahenivat tiistaina 28. päivä, hän soitti hätäkeskukseen.

Hoitohenkilökunnalla oli tiukat ohjeet siihen, kuinka suojautua, kun koronavirusepäilyä tutkitaan. Näytteenottoa varten pitäisi sonnustautua pitkähihaiseen suojatakkiin, kertakäyttöhanskoihin, kirurgiseen suunenäsuojukseen ja visiiriin.

Kaksi terveydenhuollon työntekijää, jotka ottivat naisen vastaan, eivät heti aluksi osanneet epäillä koronavirusmahdollisuutta. He pukeutuivat suojavarusteisiin viiveellä. Virukselle altistuu, jos on 15 minuuttia kontaktissa oireilevan kanssa.

Lapin keskussairaalan infektioylilääkäri Markku Broas sai tiedon kiinalaisnaisen koronavirusepäilystä vielä samana iltana.

Tartunta ei ollut edes varmistunut, kun mahdollisesti altistuneita alettiin jo alustavasti kartoittaa.

Lapin sairaanhoitopiiri määräsi naista ensimmäisenä hoitaneet työntekijät kahdeksi viikoksi etätöihin.

 

Seuraavana päivänä, keskiviikkona 29. tammikuuta, THL vahvisti, että naisella oli koronavirustartunta. Tiedotustilaisuus pidettiin tuntia myöhemmin Rovaniemellä.

Sen jälkeen Markku Broasin puhelin alkoi soida. Se soi taukoamatta, vielä pitkälle seuraavaan viikkoon. Toimittajat ympäri maata halusivat lisätietoja. Keskiviikkoiltana Broas ja sairaanhoitopiirin johtaja Jari Jokela vastailevat niin monelle, kuin ehtivät.

Mutta se oli hankalaa.

”Meidän aikamme meni altistuneiden jäljittämiseen ja karanteenipäätösten tekemiseen.”

Tartuntojen jäljittäminen on rutiinityötä infektioiden torjuntayksikössä, mutta tällaista Broas ei ollut tehnyt koskaan aiemmin.

Tavallisesti tartuntoja etsitään, kun jokin muu mikrobi, vaikkapa aivokalvontulehdusta aiheuttava meningokokki, havaitaan. Juuri koskaan jäljitystyöhön ei liity karanteeneja. Viimeksi kesällä 2018 THL määräsi joitakin karanteeneja, kun tuhkarokko levisi Pietarsaaressa.

Mutta koronavirus on eri asia.

”Sitä ei ole ollut aiemmin. Kenelläkään ei ole immuniteettia sitä vastaan. Meillä ei ole rokotetta, ei ihan varmaa lääkitystäkään”, Broas sanoo.

”Tällaisen uuden taudin leviäminen pyritään estämään, ettei siitä tule uusi normaali. Siksi tehdään näitä toimenpiteitä.”

Jokaisen kohdalla oli pohdittava, kestikö visiitti yli vartin. Oliko lähellä muita ihmisiä?

Oli huonoa onnea, että ensimmäinen tartunnan saanut on juuri turisti. Matkailijat liikkuvat paljon, syövät ulkona, käyvät paikoissa, joissa on paljon muita, eivätkä tunne tapaamiaan ihmisiä.

Markku Broas, toinen Lapin sairaanhoitopiirin infektiolääkäri ja kolme hygieniahoitajaa alkoivat selvittää, keiden kanssa kiinalainen nainen oli ollut tekemisissä ennen kuin oireet alkoivat.

Naista haastateltiin. Hän puhui englantia, joten tulkkia ei tarvinnut hankkia.

Broas ja muut kävivät hänen kanssaan läpi paikat, joissa hän oli liikkunut, tunti tunnilta.

Jokaisen paikan kohdalla oli pohdittava, kestikö visiitti yli 15 minuuttia. Oliko lähellä muita ihmisiä? Miten lähellä, miten kauan?

Tartuntaetsivät soittelivat paikallisiin ravintoloihin selvittääkseen, miten niiden pöydät on järjestetty. Olisivatko ihmiset olleet läheisesti tekemisissä keskenään yli vartin?

”Se oli riskiarvio. Nämähän eivät ole mitään absoluuttisia rajoja, vaan todennäköisyyksiä. Johonkin se raja täytyy vetää.”

Lopulta mahdolliset altistuspaikat saatiin rajatuksi muutamaan. Keskeisin tarkentui: kolmen tunnin luontosafari. Altistuneiden määräksi arvioitiin 24.

Sitten alkoivat vaikeudet.

Kaikki safarin osallistujat olivat ulkomaalaisia. He olivat käyttäneet ilmoittautuessaan pelkkiä etunimiä tai nimimerkkejä. Osa oli antanut puhelinnumeronsa, jotkut sähköpostiosoitteen.

Etsivät alkoivat ottaa yhteyttä niihin, joihin pystyivät. Kolme ihmistä ilmoitti, ettei ollut ollut missään kontaktissa sairastuneeseen. Muutama safarilla ollut matkailija osasi antaa parin muun mukana olleen yhteystiedot.

”Se oli tällaista palapelityöskentelyä.”

 

Safarilla altistuneiden määrä tarkentui 21:een. Heistä kaksi oli suomalaisia: bussikuski, jonka kyydissä ryhmä liikkui, ja safariopas.

Lauantaihin mennessä Broas ja muut olivat tavoittaneet kaikki, jotka olivat tavoitettavissa, yhteensä 17 henkeä.

Kolme oli ehtinyt jo lentää takaisin kotiin, Ranskaan ja Singaporeen. THL tiedotti koronaepäilyistä maiden terveysviranomaisille.

Neljä jäi kokonaan tavoittamatta. Broas tai kukaan muukaan ei tiedä, keitä he olivat, minne he menivät, mistä he olivat kotoisin tai sairastuiko heistä joku.

”Ainahan siinä on pohdinnan paikka. Aina voi olla pienen pieni riski, että joku on sairastunut ja jossain päin maailmaa levittää tautia.”

Yksi tavoittamatta jääneistä oli ilmoittanut safarinjärjestäjälle sähköpostiosoitteensa. Hänelle lähetettiin kymmenen viestiä. Hän ei vastannut yhteenkään.

”Karanteeniin määrätty hollantilainen oli alkuun hyvin äreä ja kiukkuinen, sanoi lähtevänsä pois.”

Safarilla altistuneista 14 saatiin määrättyä kahdeksi viikoksi karanteeniin Suomessa.

Kotikaranteenia ei tietenkään voinut järjestää ulkomaalaisille. Heidän kotinsa olivat Kiinassa, Etelä-Koreassa, Hollannissa ja Singaporessa. Rovaniemellä matkailusesonki oli kuumimmillaan, kaupungin majoituspaikat täynnä. Kuusi ihmistä majoitettiin Lapin keskussairaalaan, yhden hengen huoneisiin.

Lopuille Inarin kunta järjesti tilapäismajoituksia. Järjestely sai vaihtelevan vastaanoton.

”Siinä oli erilaisia suhtautumistapoja. Aasialaiset ottivat kaiken hyvin nöyrästi vastaan, olivat hyvin yhteistyökykyisiä”, Broas kertoo.

Kun hollantilainen pariskunta näki oman majoituspaikkansa, he ottivat kauhistuneina yhteyttä hollantilaiseen verkkolehteen.

”Ei pöytää, tuolia, televisiota tai kaappia”, lehti kuvaili.

”Talo on pieni mökki hylätyllä leirintäalueella Pohjois-Lapissa.”

”Minä en vietä täällä yhtätoista päivää!”

Toinen hollantilaisista keskusteli myös Markku Broasin kanssa.

”Hän oli alkuun hyvin äreä ja kiukkuinen, sanoi lähtevänsä pois. Me sanoimme, että nämä lainsäädännölliset asiat ovat nyt sellaiset, ja eiköhän tähän löydy ratkaisu.”

Inarin kunta löysi pariskunnalle toisen karanteenimajoituksen. Siihen he olivat tyytyväisiä.

”Inari kyllä hoiti heidän tarpeensa yli kaikkien odotusten.”

 

Broas on yllättynyt siitä, ettei Lapissa ole paljastunut uusia tartuntatapauksia 12. maaliskuuta mennessä. Matkailusesonki on ollut jopa tavallista vilkkaampi.

”Tietysti Kiinan rajoitukset lopettivat Kiinan-matkailun. Sillä on varmaan suuri merkitys siihen, että riski pieneni. Mutta meillä on hyvin paljon italialaisia matkailijoita.”

Sairaanhoitopiiri on pyytänyt matkailuyrityksiä lähettämään niiskuttavat turistit näytteenottoon. Visit Rovaniemen kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä.

Vain yksi ulkomaalainen matkailija on testattu. Hän tuli sairaalaan alun perin murtuman takia. Näyte otettiin, koska hänellä oli flunssa.

”Kaikki muut, jotka meillä on testattu, ovat olleet suomalaisia ja tulleet Pohjois-Italiasta.”

 

Tiistaina 10. maaliskuuta Ruotsi ilmoitti luopuvansa tartuntaketjujen jäljittämisestä. Viranomaiset alkoivat keskittyä hoitohenkilökunnan ja riskiryhmien testaamiseen. Ruotsissa oli alkanut löytyä tartuntoja, joiden alkupistettä ei pystytty jäljittämään ulkomaille tai aiempiin tapauksiin.

Koronavirus oli muuttunut epidemiaksi.

Sama on hetkenä minä hyvänsä edessä Suomessakin.

Silloin eteen tulee uusi kysymys: keitä kaikkia aletaan testata viruksen varalta?