”Kehitysapua on helppo leikata”
Avun tuloksia ei mitata riittävästi, harmittelee kehitysmaatutkija.
Ekonomisti Ritva Reinikka julkisti 4. kesäkuuta arvionsa Suomen kehitysavun tuloksellisuudesta.
Hän on laatinut raportin Tuloksia kentällä? ulkoministeriön toimeksiannosta. Arvio perustuu Reinikan keväällä 2015 tekemään kenttämatkaan, joka suuntautui Etiopiaan, Etelä-Sudaniin ja Vietnamiin, ja laajaan kirjalliseen aineistoon. Etiopia, Etelä-Sudan ja Vietnam ovat avun kohdemaita.
”Suomen kehitysyhteistyö on hyvää kansainvälistä keskitasoa”, Reinikka sanoo.
Tämä arvosana perustuu kansainväliseen laatumittaristoon, jonka ovat kehittäneet yhdysvaltalaiset ajatuspajat Center for Global Development ja Brookings Institution. Näiden Ihink tankien vertailu kattoi 31 maata ja organisaatiota.
Mittarien mukaan Suomen kehitysyhteistyö vahvistaa kohdemaiden instituutioita. Se on myös avointa ja läpinäkyvää. Näistä ominaisuuksista suomalainen kehitysyhteistyö saa hyvät arvosanat.
Sen sijaan Suomi menestyy keskitasoa huonommin, kun mitataan toiminnan tehokkuutta.
”Sitä ei voi pitää riittävänä maalle, joka on tottunut olemaan huipulla kansainvälisissä vertailuissa.”
Reinikan mukaan Suomi hajottaa turhaan voimavarojaan rahoittamalla liian monia köyhiä maita ja monenkeskisiä kehitysjärjestöjä.
Pirstaleisuus vaivaa myös pienen maan tukea kansalaisjärjestöille.
”1200 avustuskohdetta yli 500 järjestössä 103 maassa – se on yksinkertaisesti liikaa.”
Reinikka on Oxfordin yliopistossa väitellyt kehitysmaaekonomisti ja Maailmanpankin entinen korkea virkamies, joka johti viimeksi pankin Afrikan inhimillisen kehityksen osastoa.
Nyt hän toimii vapaana tutkijana. Suomen Kulttuurirahasto on palkinnut hänet ”Afrikan tuntijana ja kehityspolitiikan uudistajana”.
Ekonomistina Reinikka on kehittänyt innovatiivisia välineitä, joiden avulla kansalaiset voivat valvoa, että kehitysapu ja verorahat menevät oikeisiin kohteisiin. Esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa ihmiset voivat lukea ilmoitustauluilta tai lehdistä, millaisia määrärahoja on tulossa vaikkapa paikalliselle koululle. Tämän tiedon perusteella he voivat myös vaatia, että näin todella tapahtuu.
Suomen kehitysapu on Reinikan mukaan auttanut vähentämään köyhyyttä ja parantamaan esimerkiksi koulutusta, vammaisten kohtelua, metsätaloutta ja vesihuoltoa.
Parhaimmillaan tulokset ovat erinomaisia. Esimerkiksi Etiopiassa kolme miljoonaa ihmistä on 20 viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut käyttöönsä puhtaan veden – suurelta osin Suomen ansiosta.
Toinen suomalaisen vesiasiantuntemuksen menestystarina on Vietnamin Haiphongin kaupungin vesihuoltohanke.
Haiphongin vesihuoltoa pidetään yhtenä Itä-Aasian parhaista, sillä sen ansiosta haiphongilaisten ripulitaudit puolittuivat ja loismadot vähenivät neljänneksen. Uudistus tehtiin halvalla: hankkeen kustannukset jäivät neljäsosaan Itä-Aasian vastaavien projektien keskiarvosta.
Kuitenkin Suomen kehitysyhteistyöstä puuttuu Reinikan mukaan napakan tulosjohtamisen kulttuuri. Tähän ongelmaan liittyy myös se, että avun tuloksia ei mitata riittävästi.
”Kehitysapua on helppo leikata, jos ei ole tietoa sen vaikutuksista. Pitäisi tehdä järjestelmällisesti vaikutusarvioita, joilla osoitettaisiin, että rahat tuottavat tulosta.”
Reinikka ottaisi mallia Irlannista, joka nousee kehitysavun antajien kärkiryhmään monessa laatu- ja tulosvertailussa.
Hänen mukaansa irlantilaiset ovat ylpeitä näistä saavutuksistaan.
”Toivoisin, että suomalaisetkin voisivat olla kehitysyhteistyöstä ylpeitä.”
Siltä ei näyttänyt viime vaalikampanjan aikana, jolloin moni ehdokas vaati, että kehitysapu pitää lopettaa.
Reinikka ihmettelee sitä, koska hän pitää suomalaisia anteliaina.
”Sitä paitsi oma köyhyys on täällä tuoreessa muistissa.”
Hän muistuttaa, että vielä 1940-luvun lopulla Suomi oli köyhä maa, jonka lapsikuolleisuus oli yhtä suuri kuin Tansaniassa nyt.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman mukaan kehitysyhteistyön määrärahat vähenevät 300 miljoonaa euroa. Tämän vähennyksen osuus hallituksen toistaiseksi päättämistä 4,2 miljardin leikkauksista on viisi prosenttia.
Kehitysapurahoista muutetaan 100 miljoonaa euroa lainaksi tai lisäpääomaksi Finnfundille, joka on kehitysmaiden riskirahoittamiseen erikoistunut valtionyhtiö.
Ritva Reinikan mukaan Finnfund ansaitsee hyvin sen, että sen pääomaa lisätään. 35 vuotta vanha Finnfund on kannattava yhtiö, joka investoi kehitysmaissa toimiviin yrityksiin ja erityisesti niiden ilmastohankkeisiin. Sen sijoitussalkku on 525 miljoonaa euroa.
Finnfundin tietojen mukaan yhtiön tukemat yritykset työllistivät 2013 yhteensä 23 000 ihmistä, joista kolmannes on naisia. Yritykset, joista useimmat ovat Afrikassa, maksoivat välittömiä ja välillisiä veroja yhteensä 434 miljoonaa euroa. Finnfundille on tarjolla hyviksi arvioituja investointikohteita enemmän kuin mihin sen pääomat riittävät.