Kartta kertoo karun totuuden: Joet padottiin – lohet tapettiin sukupuuttoon
Kalatiet toimivat vain osittain: joka viides kala murskaantuu turbiiniin.
Kun katsoo Suomen jokirakentamisesta laadittua karttaa, ymmärtää hyvin nopeasti, ettei vaelluskaloilla ole mahdollisuuksia nousta luonnollisille kutupaikoillensa.
Jokiamme patoavat sadat voimalaitokset.
Joet valjastettiin vesivoimaksi toisen maailman sodan jälkeen, jolloin sähköä tarvittiin sotakorvausten hoitamiseen.
Lohet, taimenet ja esimerkiksi vaellussiiat löivät päänsä patomuureihin ja niiden luonnollinen vaisto nousta lisääntymään Kokemäenjokeen, Kymijokeen tai Kemijokeen hiipui voimayhtiöiden muureihin.
Lähihistoriamme aikana kalakantojen elvyttäminenkin on ollut poliittisesti nihkeämpää kuin muualla Euroopassa. Tämä todetaan myös kalatiestrategiassa, joka valmistui 2012.
Tuolloin hallitus päätti periaatepäätöksellä alkaa elvyttämään kalakantojamme: vaelluskaloille rakennettaisiin muun muassa kalateitä voimalaitosten patomuurien ohi ja strategiaa toteutettaisiin useita vuosia. Seurantaa, tutkimusta, kalojen ylisiirtoja ja keskustelutilaisuuksia, kaikkia näitä asioita kirjattiin strategiaan.
Kalatiestrategiaa on toteutettu nyt muutama vuosi ja tulokset ovat osittain lupaavia. Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen on tyytyväinen ennen kaikkea siihen, että asennoituminen kalakantojen elvyttämiseen on ottanut askeleita myönteisempään suuntaan etenkin maa- ja metsätalousministeriössä.
”Suhtautuminen ministeriössä oli aiemmin nuivaa”, Lehtonen sanoo.
Ilmapiirin muutokseen ovat vaikuttaneet ihmisten myönteinen suhtautuminen luonnollisiin kalakantoihin ja maamme vesistöihin. Ympäristötietoisuus on lisääntynyt.
Myös erilaiset foorumit ja keskustelutilaisuudet sekä median aktiivinen kirjoittaminen kalojen puolesta on osaltaan vaikuttanut kalakantojen elvytysintoon. Lehtosen mielestä maalaisjärki on voittanut.
Jo 1990-luvun alussa rakennettiin kalateitä, mutta ne eivät toimineet. Professorin mukaan kalateiden suuaukot rakennettiin paikoille, joissa ei ollut tarpeeksi voimakas virtaus. Nyt rakennetaan oikein ja kala nousee rakennelmaa ylöspäin.
Ongelma on kuitenkin se, että kalan pitäisi päästä myös takaisin merelle. Takaisinvaellus näyttäisi tyssäävän liian usein voimalaitosten turbiineihin. Lehtonen arvioi, että joka viides kala murskaantuu voimalaitoksen jättimäisiin myllyihin.
”Pitää kehittää ohjauskeino, jotta kalat suuntaisivat takaisin kalateille. Kalakuolleisuus riippuu myös turbiinin koosta”, Lehtonen toteaa.
Pelkkä väylä kutupaikalle ei takaa lohen nousemista entisaikojen kutupaikoille. Nouseminen riippuu myös vaistosta, joka on käytännössä kuollut jokien valjastamisen myötä.
Lohen vaistoa on yritetty herättää siirtämällä kutukypsiä kaloja patojen yli, minkä jälkeen ne on siirretty takaisin mereen.
Näin houkutellaan luonnollista vaistoa esille, jotta kala nousisi seuraavana ja sitä seuraavana vuonna kutemaan joelle ja se ”leimaantuisi” osaksi vesistön lajistoa. Vaiston herääminen voi kestää vuosia.
Välttämättä vaisto ei herää lainkaan tai kala vierastaa jostain tuntemattomasta syystä ihmisen rakentamaa kalatietä. Lehtosen mukaan esimerkiksi vaellussiika ei ole oppinut kunnolla nousemaan patomuurien yli.
Toinen ongelma kalateiden kannalta on rahanpuute. Esimerkiksi Suomen suurimman joen eli Kemijoen patojen ohittaminen kalateitse maksaisi Lehtosen arvion mukaan 20 miljoonaa euroa.
Valtio ei rahoita kalatiestrategiaa tai kalateiden rakentamista kokonaan: rahaa pitäisi kerätä esimerkiksi jokivarsien kunnista, Euroopan unionilta ja maakuntien liitoilta. Myös yksityistä rahaa toivotaan hankkeisiin.
Yksi vaihtoehto olisi vapauttaa jokia voimalaitosten ikeestä. Tämä vaatisi tiukkoja poliittisia päätöksiä ja lakimuutoksia. Sähköyhtiöt arvatenkin vastustavat purkusuunnitelmia. Padothan tuottavat niille rahaa. Professorilla on mielipide asiasta.
”Suuri osa padoista on niin pieniä, etteivät ne tuota juuri lainkaan sähköä. Pitäisin sitä tärkeänä, että pienet voimalaitokset poistettaisiin kokonaan ja kaloille saataisiin kulkuväylät auki.”
Nyt jokiimme istutetaan osittain voimayhtiöiden ja valtion rahoilla kirjolohta ja taimenta. Käytännössä tankkiauto kaataa tuhansia kiloja kalaa eri vesistöihin, joissa sitä pyydetään pääasiassa virkistysmielessä. Esimerkiksi istutuskala kirjolohi ei lisäänny Suomessa lyhyen kesän vuoksi.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa