Kari Vehosalon maalausten tunnelma lähes kammottaa
Vahvat jännitteet hallitsevat Kari Vehosalon maalauksia.
Tuntuu kuin eläinmuseon dioraamoja katselisi. Kaikki on näennäisesti oikein, silti todellisuus näyttäytyy väärin.
Eläinmuseon lasivitriineissä eläimet muka liikkuvat luonnollisessa ympäristössään mutta ovat oikeasti kuolleita. Kari Vehosalon (s. 1982) maalausnäyttelyssä vääristymä syntyy, kun pikkutarkoissa, huolellisesti sommitelluissa tauluissa on jotain niiden muuten hillittyyn tapainkuvaukseen kuulumatonta. Peilikuva heijastuu ilman peiliä, kehon mittasuhteet ovat ei-klassiset, takapuoli paljastuu alppimaisemassa.
Näyttelyyn ehtii vielä lyhyen aikaa tutustua Helsingin Sanomatalon Galerie Anhavassa. On kolme vuotta Vehosalon edellisestä yksityisnäyttelystä, joka oli Espoossa.
Suurien maalausten tekeminen kestää kauan. Se ei sureta Vehosaloa, joka kannattaa laatua määrän sijaan. Kerran hän heitti roskiin suuren kolmiosaisen työn, jota oli maalannut puoli vuotta, koska se ei hänestä ollut toimiva.
”Ihmiseen on evoluution aikana rakentunut hyvin tekemisen, käsityötaidon arvostus”, taiteilija toteaa.
