13 karhua yhden yön aikana - onko luontokokemus tehty jo liian helpoksi?

SK:n valokuvaaja ikuisti karhujen puuhastelua kolmen metrin etäisyydeltä.

karhu
Teksti
Petri Kaipiainen

Tulemme perille vähän ennen viittä iltapäivällä. Neljä kojua seisoo kaarevassa rivissä suomussalmelaisella avosuolla, kilometrin päässä Venäjän rajasta.

Kaksi karhunkatsojaa kojuunsa, meitä on yhteensä kuusi, yksi vanerinen kömmänä jää tyhjäksi. Uudemmat kojut ovat vihreää lasikuitua, sarjatuotantoa. Kulmasta törröttää nelimetrinen ilmanvaihtoputki, viemässä ihmisen hajua kauemmas maanrajasta.

Opas aukoo kuvausaukkojen suojaluukut ja näyttää paikat. Eväsrepussa on voileipiä, keksejä, vettä ja kaksi termospullollista kahvia. Vessan virkaa toimittaa kuivakäymälä. Kojusta ei saa poistua ennen kuin haetaan aamuseitsemältä.

Opas koppaa kopin katolla olleen koiranruokasäkin kainaloonsa: ”Miten lähelle saa laittaa?”

”Turvaetäisyydelle”, sanon. Se näyttää olevan viitisen metriä. Siihen ilmestyy parin litran kasa koiran kuivamuonaa. Laukusta pitää näköjään kaivaa valmiiksi lyhyempää objektiivia, ihan siltä varalta, että kuvattava tulisi noin lähelle.