Kansa kaipaa some-lääkäreitä: "Perinteinen terveysvalistus on aivan liian yksisuuntaista"

sosiaalinen media
Teksti
Kirsi Kallio
Kuva Vilja Vehkaoja / Lehtikuva.

Nettikeskustelujen myötä suomalaiset ovat tulleet ulos kaapeistaan. Nimimerkin suojissa on omasta tilanteesta kertominen helppoa. Vaivoista valittaminen ei enää ole vain vanhusten yksinoikeus.

Pelkästään Suomi24-keskustelupalstalle lähetetään päivittäin yli 1000 terveysaiheista viestiä. Se on paljon.

Suomi24:ssä suosittuja aiheita ovat olleet esimerkiksi keskustelut ”Henkisesti sairaita piinataan” ja ”Persoonallisuushäiriöiset parisuhteessa”.

Nimimerkki Syytöksen uhri on saanut 99 vastausta kysymykseensä: ”Onko kukaan diagnosoidusti masennusta sairastanut joutunut kohtaamaan ’Olet oikeasti vain laiska’ -syytökseen?”

Vastauksissa lohdutetaan ja kerrotaan vastaavia kokemuksia siitä, kuinka opinto-ohjaaja haukkui depressiodiagnoosista huolimatta entistä pahempaan kuntoon ja kuinka ympäristössä ymmärretään vain fyysisiä sairauksia. Kuinka lääkäriltä sai vain pilleripurkin.

Kritiikiltäkään ei vältytä.

Nimimerkki Jess kertoo: ”Mun mielestä henkisesti sairaat ovat vain laiskoja ja saamattomia ihmisiä. Itse en voisi kuvitellakaan masentuvani.”

Mielenterveyteen liittyvistä asioita keskustellaan selvästi eniten, kertoo terveyttä koskevia nettikeskusteluja analysoinut tutkijatohtori Sinikka Torkkola Tampereen yliopistosta. Torkkolan mukaan ainakin Suomi24-keskustelujen perusteella näyttää siltä, että terveydestä keskustellaan hyvin laajasti.

”Ulkonäköön liittyvät terveysongelmat, kuten ihosairaudet ja hampaat, koskettavat. Samoin homesairaudet, allergiat ja kipu ovat aiheita, joissa lääketieteellinen taudin määrittely eroaa sairauden kokemuksesta”, kertoo Torkkola.

Parhaimmillaan sosiaalinen media nostaa näkyviin sairauden kokemuksesta, ”potemuksesta” puolia, jotka eivät kenties tule koskaan muualla esille. Aiemmin sairaanhoitajana työskennellyt Torkkola tietää, että lääkärin vastaanotolla potilaat käyttäytyvät usein rooliodotusten mukaisesti. Netissä asioista voi keskustella spontaanisti, omalla kielellä.

Netistä etsitään tietoa ja vertaistukea

Lastenlääkäri Otto Helven mukaan suppean kyselyn perusteella jopa 20 prosenttia amerikkalaisista – eli reilut 50 miljoonaa – etsii terveystietoa nimenomaan sosiaalisesta mediasta. Sen sijaan julkisrahoitteinen terveydenhuolto ei erään englantilaisen tutkimuksen mukaan ole kovinkaan näkyvästi läsnä. Terveystietoa etsivät ihmiset törmäävät siis todennäköisesti kaupallisten intressien pohjalta tuotettuun tietoon.

Sosiaalisesta mediasta hyötyisivät niin lääketieteen ammattilaiset kuin potilaatkin.

”Toimivat nettisivustot ja suora vuorovaikutus helpottaisivat terveysneuvontapuhelinten ruuhkaa ja vapauttaisivat lääkäreiltä aikaa vastaamasta sähköpostitse kysymyksiin, joita voitaisiin käsitellä myös muuten. Samoin suomalaiset ulkomailla voisivat saada kätevästi apua ei-akuuttiin tilanteeseen sosiaalisen median välityksellä”, sanoo Helve.

”Mahdollisuudet ovat rajattomat”, kertoo Helve, mutta muistuttaa, että lääkäriä sitovat sosiaalisessa mediassa samat säännöt kuin muussakin elämässä. Lääkärin on esimerkiksi huomioitava vaitiolovelvollisuus ja ilmoitettava mahdolliset sidoksensa esimerkiksi lääkeyhtiöön.

”Henkilöllisyyden suojaaminen voi olla yksi syy siihen, miksi suoraa keskustelua sosiaalisessa mediassa ei aina voida käydä.”

Lääketieteellisen tiedon kannalta Helve pitää ongelmallisena sitä, etteivät nettikeskustelijat ole riittävän valveutuneita lähdekritiikin suhteen. Erilaisilla sivustoilla esitettyyn tietoon osataan suhtautua kriittisesti, mutta keskustelupalstoilla vertaistukea kaipaava saattaa ottaa ”annettuna” vastaan kanssakeskustelijoiden vinkit ja terveyssuositukset. Yhteenkuuluvuuden tarve voi sokaista ja johtaa harhaan.

Yksi mahdollisuus voisi Helven mukaan olla valtakunnallisesti toimivat kansallinen sähköinen terveysneuvontapalvelu.

Helve ja Torkkola kaipaavat terveydenhuollon ammattilaisia vahvemmin mukaan sosiaaliseen mediaan.

Varjoon jääneet oireet

Nimimerkki Murmur kyselee: ”Hellurei. Tietääkö kukaan lääkäriä jossain Pohjanmaan kolkassa, joka ymmärtäisi jotain homeoireiden päälle ja osaisi vielä hoitaakin? Hometta on ja oireita on rajustikin, mutta ei mitään käsitystä, mihin suuntaan tässä pitäisi nyt edetä… Asia koskee sekä itseäni että alakouluikäisiä penskojani, joten lasten tai aikuisten lääkäristä olisi tarvetta.”

Murmur sai vinkin sopivasta lääkäristä sekä ohjeita, kuinka homeoiretta kannattaa hoitaa. Mutta hetkinen – eikö lääkärin pitäisi pikemmin tulla potilaan luo eikä päinvastoin?

”Perinteinen terveysvalistus on aivan liian yksisuuntaista, kun ajan henki on asiantuntijuuden jakaminen ja vuorovaikutus”, sanoo Torkkola. ”Terveydenhuolto seistä tököttää verkkosivuineen verkossa kuin terveysvalistuslehtiset terveyskeskuksen aulassa. Virta vie ohitse. Kyse on myös asiantuntijuuden murenemisesta, vain vanhoin konstein ei enää luottamusta lunasteta.”

Pitäisikö olla jotain mediaseksikkäämpää?

Torkkolan mielestä ”ammattilaispiireissä helposti paheksutaan ja päivitellään sekä mediassa että sosiaalisessa mediassa esitettyä tietoa, vaikka helpostikin voitaisiin rakentaa reittejä, jotka ohjaisivat kansalaisia luotettaville tietolähteille. Pitäisi löytää oikeat keinot – ja tyyli.”

Verkkoluotsit sosiaalisessa mediassa

Siltaa suuren yleisön ja terveystiedon välille ovat rakentaneet 1970-luvun julkkislääkärit, ”stressitohtori” Pertti Pakarinen, joka toimi Anna-lehden Yleislääkäri vastaa -palstalla 1973-75 sekä lääkäri Erkki-Pekka Helle, joka on vastannut nuorten kysymyksiin Suosikki-lehdessä Bees & Honey -palstalla lähes 40 vuoden ajan. Moni nuori sai tietoa seksuaalisuudesta, jota ei muualta tavoittanut.

Uutta läpimurtoa kaivataan. Sosiaalisessa mediassa tieto tavoittaa laajemman yleisön lähes reaaliajassa, joten Helven mukaan juuri siihen pitäisi nyt panostaa.

Otto Helve itse vastaa virkansa ohessa lääkeyhtiö Leiraksen ylläpitämällä Facebook-sivustolla Kysy lastenlääkäriltä -palstalla. Omalla nimellä esiintyvät kysyjät saavat vastauksensa vuorokauden sisällä. Lukijoita on käynyt tämän vuoden aikana palstalla syyskuun alkuun mennessä 300 000.

Helve voi auttaa lääkärinä tilanteessa, jossa lapsi on sairastunut esimerkiksi korvatulehdukseen. Milloin korvatulehdusta poteva lapsi on vietävä lääkäriin? Yöllä alkanutta korvatulehdusta voidaan Helven mukaan hyvin hoitaa kotona särkylääkkeillä ja hakeutua lääkäriin vasta seuraavana päivänä. Vanhempia voi lohduttaa tieto, että suuri osa korvatulehduksista menee ohi ilman hoitoa.

Some-lääkäri voi auttaa myös aina ajankohtaisissa pikkuvaivoissa, joiden takia ei aina viitsitä mennä vastaanotolle. Tarttuvatko 6-vuotiaan lapsen jalassa olevat ontelosyylät ja voiko niille tehdä mitään? Helve kertoo, että viruksen aiheuttamille syylille syntyy vastustuskyky, jolloin ne häviävät itsestään, mutta jos syylät tulehtuvat, kannattaa ne hoitaa antibioottia sisältävällä salvalla.

Kun nettikeskustelijat pistävät itsensä peliin, voisi terveydenhuoltokin vapautua tutkailemaan ennakkoluulottomasti sitä, miten sosiaalisessa mediassa sairastetaan tai edistetään terveyttä.

Torkkola toivoo, että lääkärit ja muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset menisivät rohkeasti kansalaisten luo ja ryhtyisivät syvällisempään vuorovaikutukseen. Tulevaisuudessa ei riitä se, että ammattilaiset vain vastaavat potilaiden kysymyksiin. Tarvitaan aitoa vuorovaikutusta, kohtaamista terveydenhuollon ammattilaisten ja kansalaisten välille.

Torkkolan mielestä vuorovaikutuksellista tehtävää voisivat hoitaa ”verkkoluotsit”, jotka seuraisivat verkkokeskusteluja ja voisivat niiden pohjalta rakentaa terveyskampanjoita ja neuvontaa. Verkkoluotsit voisivat myös ottaa selvää siitä, millaisia terveydet ja sairaudet ovat kansalaisten kokemuksissa ja miten ne eroavat virallisesta ymmärryksestä.

Juttu perustuu Sinikka Torkkolan puhelinhaastatteluun sekä Otto Helven haastatteluun ja esitykseen Yleislääkäripäivillä 29.11.